Lapset on tehtävä nykyistä näkyvimmiksi EU:n päätöksenteossa. EU:ssa elää yli 100 miljoonaa lasta.
Kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat ratifioineet tänä vuonna 25 vuotta täyttävän YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen. Valtiot ovat velvollisia noudattamaan sopimusta ja ottamaan huomioon lapset ja nuoret kaikissa toimissaan.
EU:ssa joka neljäs lapsi elää köyhyydessä. Joka vuosi neljännes uusista EU-alueen turvapaikanhakijoista on lapsia. Arviolta 800 000 lapsen vanhempi on vankilassa. 250 000 lasta ilmoitetaan kadonneeksi vuosittain, eli 1 lapsi 2 minuutin välein. Yli miljoona lasta elää laitoshoidossa Euroopassa.
Koko maailmassa noin 93 miljoonalla lapsella on keskivaikea tai vaikea vamma. 13 alle viisivuotiasta lasta kuolee joka minuutti ehkäistävissä olevista syistä. Yksi viidestä naisesta kertoo kokeneensa lapsena seksuaalista hyväksikäyttöä. 35 miljoonaa alle 20-vuotiasta lasta ja nuorta on maahanmuuttajia.
Kestävyysvajeesta puhutaan paljon. Lasten köyhyys ja syrjäytyminen ovat Euroopan suurin kestävyysvaje. Osa poliitikoista kuuntelee vain kilpailukykypuhetta. Heidänkin olisi hyvä sisäistää, että lapsiköyhyydestä koituvat inhimilliset ja taloudelliset kustannukset ovat tulevaisuuden Euroopalle merkittävä kilpailukykyongelma. Siksi suurin korjausliike pitäisi talouspolitiikassa tehdä investointina lapsiin.
Lasta tulee kohdella lapsena
Lasta tulee kohdella ensisijaisesti lapsena ja antaa kaikille Euroopan lapsille tasa-arvoiset mahdollisuudet taustaansa katsomatta elää turvallista elämää, leikkiä, käydä koulua, saada terveydenhuoltoa ja elää vailla huolta köyhyydestä.
THL:n tutkimusten perusteella lasten ja nuorten hyvinvointi korreloi vahvasti vanhempien taloustilanteeseen. Köyhyys ei vähene kuitenkaan vain köyhyyshankkeilla, eikä lapsiköyhyys ole pelkkää köyhyyttä, vaan siihen kytkeytyvä vähäosaisuus määrittelee usein koko loppuelämää.
Eriarvoisuus syvenee ja talouskriisi on jo muuttunut Euroopassa sosiaaliseksi kriisiksi. Joillekin voi tulla yllätyksenä, että myös nousukaudella lapsiperheet köyhtyivät. Erityisen kipeästi köyhyys ja syrjäytyminen koskettaa romanilapsia, maahanmuuttajalapsia ja vammaisia lapsia. Köyhyydellä on siis fyysinen piirre, luokka ja osoite. Lasten hyvinvoinnin puutteet ja tuloerot korreloivat. Tarvitaan sosiaaliturvaa, tuloerojen tasaamista ja hyvinvointipolitiikkaa
EU:n talouspäätöksillä on suuret vaikutukset lasten elämään. EU:n talouspäätökset vaikuttavat jäsenmaiden julkisiin palveluihin ja sosiaaliturvaan. Esimerkiksi julkisten palveluiden leikkaukset kohdistuvat yleensä juuri lasten käyttämiin palveluihin, kuten koulutukseen, terveydenhuoltoon ja sosiaaliturvaan.
EU:n talouspäätöksissä, kuten kriisimaita koskevissa talouspäätöksissä, pitäisi arvioida lapsiin kohdistuvat vaikutukset ja ottaa ne päätöksenteossa huomioon. YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen noudattamista ja lapsen edun huomioimista päätöksissä pitää valvoa ja vaikutuksia seurata lisäämällä panoksia mekanismiin, jolla lapsivaikutusten arviointiin saadaan resursseja, esim. lapsiasiavaltuutetun toimiston resursseja parantamalla.
EU ja lapsen oikeudet
Lapsen oikeuksia EU:n tasolla edistävä Eurochild-järjestö julkaisi kansainvälisenä Lapsen oikeuksien päivänä 20.11.2013 yhdessä UNICEFin ja muiden lapsen oikeuksia edistävien tahojen kanssa Lapsen oikeuksien manifestin. Sen tarkoituksena on sitouttaa tulevat europarlamentaarikot lapsen edun ajamiseen.
Lapsen oikeuksien manifesti sisältää konkreettisia ehdotuksia, joiden kautta lapsen oikeudet nostetaan etusijalle sekä EU:ssa että maailmanlaajuisesti. Kampanjasta ja EU:n lapsipolitiikasta keskusteltiin tänään ystävänpäivänä 14.2.2014 vaalipaneelissa, jossa olin Vasemmistoliiton edustajana puolueemme perhepoliittisen työryhmän puheenjohtajan ominaisuudessa.
EU ja lapsen oikeudet vaalipaneelissa olivat keskustelemassa Sari Essayah (kd), Petri Sarvamaa (kok), Anneli Jäätteenmäki (kesk), Pia Lohikoski (vas), Outi Alanko-Kahiluoto (vihr), Päivi Storgård (RKP), Pirkko Ruohonen-Lerner (ps) ja Liisa Jaakonsaari (sdp).
Olen allekirjoittanut manifestin lapsen oikeuksien puolesta
Lapsen oikeuksia puolustavana eurovaaliehdokkaana sitoudun ja allekirjoitan nämä vaatimukset ja tavoitteet, sekä tulen työskentelemään niiden puolesta MEP:nä, jos minut valitaan Europarlamenttiin.
– On varmistettava, että jokaisen lapsen oikeudet toteutuvat YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksen mukaisesti.
– Jokaista lasta on kohdeltava ensisijaisesti lapsena riippumatta sosiaalisesta tai etnisestä taustasta, fyysisistä ominaisuuksista tai maahanmuuttostatuksesta.
– Lasten omien näkemysten ja kokemusten arvo on tunnustettava, jotta he voivat osallistua elämäänsä vaikuttaviin päätöksiin merkityksellisellä tavalla.
– On paneuduttava lasten oikeuksien rikkomisen perimmäisiin syihin taistelemalla köyhyyttä, syrjintää ja sosiaalista ekskluusiota sekä laiminlyöntiä vastaan.
– On investoitava varhaislapsuuteen, terveydenhoitoon ja laadukkaaseen koulutukseen sekä avohuollon palveluihin.
– On varmistettava, että lapset saavat kasvaa vakaissa, turvallisissa ja välittävissä ihmissuhteissa perheidensä ja huoltajiensa kanssa.
– Lasten yksilöllisiin ja yhteisiin tarpeisiin on vastattava tarjoamalla lapsiystävällisiä, sektorirajat ylittäviä ja integroituja palveluita.
– On tarkasteltava asioita pitkällä tähtäimellä ja arvioitava tämänhetkisten päätösten vaikutukset tuleviin sukupolviin.
Euroopan parlamentin jäsenenä haluan:
– Varmistaa riittävät lapsille kohdistetut varat EU:n elimissä ja tarkkailla EU:n antaman tuen vaikutusta lasten elämässä.
– Pitää EU:n Brysselin instituutiot ja edustukset ulkomailla vastuussa sitoumustensa toteuttamisesta lapsen oikeuksien sopimuksen ja Lissabonin sopimuksen mukaisesti kaikissa niiden toiminnoissa, jotka vaikuttavat lapsiin suorasti tai epäsuorasti.
– Painostaa EU:n instituutioita perustamaan kattavan mekanismin, jolla varmistetaan yhteneväisyys EU-politiikan eri avainalueiden kehityssitoumuksissa.
– Priorisoida lapsen oikeuksia EU:n jäsenyys- ja naapuruuspolitiikassa ja assosiaatiosopimuksissa.
– Varmistaa, että lasten oikeudet huomioidaan järjestelmällisesti EU:n ihmisoikeuskeskusteluissa kehitysmaiden kanssa ja kauppasopimuksissa ja että ne ovat keskeinen aihe vuoden 2015 jälkeistä viitekehystä koskevissa keskusteluissa.