Keravan uudeksi kaupunginjohtajaksi valittiin maanantaina valtuuston kokouksessa Petri Härkönen. Yllättäen Härkönen valittiin tehtävään jo ensimmäisellä äänestyskierroksella. Sain kunnian toimia kokouksessa ääntenlaskijana ja ainakin itse olin hämmästynyt tuloksesta, sillä odotin, että valinta olisi ratkennut vasta toisella äänestyskierroksella.
Härkönen sai jo ensimmäisellä kierroksella 27 ääntä, joka oli yli puolet äänistä 51-jäsenisessä valtuustossamme. Härkösen taakse ilmoittautuivat kannatuspuheenvuoroissa vain pienryhmät, mutta hän sai suljetussa lippuäänestyksessä kannatusta kaikista valtuustoryhmistä. Kokoomuksen ja keskustan ajama Seija Vanhanen sai tyytyä äänestyksessä vain 15 ääneen, kun taas demareiden ehdokas Arto Lepistö sai vain vaatimattomat 7 ääntä. Puolet demariryhmästä äänesti siis muuta kuin omaa ehdokastaan, todennäköisesti Härköstä.
Petri Härkönen on Keravan entinen kehittämisjohtaja, jonka jälkeen hän toimi Vihdin kunnanjohtajana. Sittemmin hän on työskennellyt yksityisellä sektorilla tarjoten kunnille palveluiden ulkoistamista. Miksi sitten vasemmistolaisena äänestin tuollaisilla meriiteillä varustettua ehdokasta? Siksi, että hän kertoi aikovansa myös jatkossa kuunnella kaikkia, myös pienempiä valtuustoryhmiä, ei vain perinteistä kok-dem-akselin herrakerhoa. Lisäksi Härkönen lupasi rakentaa Keravalle uuden tarvelähtöisen ja ihmisläheisen budjettikäytännön nykyisen yksinomaan rahan ehdoilla tapahtuvan raamibudjetoinnin tilalle.
Härkönen kertoi haastatteluvaiheessa aiempien kunnallisen ja yksityisen puolen kokemustensa jälkeen olevansa sitä mieltä, että ulkoistaminen ei kannata, vaan kunnan omien palveluiden kehittäminen tulee viime kädessä kuntalaisille edullisemmaksi. Härkönen totesi, että tietää kokemuksesta ulkoistamisten olevan yrityksille bisnestä ja siksi sen tulevan kunnalle kalliiksi, joten siksi hän kaupunginjohtajana ei ulkoistamisia olisi Keravalle ajamassa.
Kaupunginjohtajan valinnassa oli kyse siitä, että oli valittava porvariehdokkaista, kun uskottavaa vasemmistolaista vaihtoehtoa ei ollut tarjolla. Joten oli valittava tarjolla olevista se vaihtoehto, joka esiintyi kriittisenä nykymenon jatkumiselle. Valtuuston enemmistö itsenäistyi ja irtautui vanhoista valta-asetelmista sekä ryhmäkurista. Toivon, että tämän rohkaistumisen jälkeen valtuusto uskaltaa tehdä myös talouspoliittisesti rohkeita päätöksiä, eikä jatkossa äänestä enää vain siten kuin suurten ryhmien isokenkäiset määräävät.