Arjen perustarpeita ei voi jättää markkinoiden varaan

Hyvinvointivaltion perustehtävä on taata ihmisille arjen perusedellytykset maksukyvystä huolimatta. Silti etenkin pienituloiset kansalaiset joutuvat usein maksamaan monista perustarpeista kohtuuttomia summia.

Markkinalogiikka ei sovi arjen perustarpeiden tyydyttämiseen. Hyvinvointivaltiossa tämä on monien asioiden kohdalla ymmärretty. Esimerkiksi terveydenhuoltoa ei lähtökohtaisesti järjestetä sen perusteella, kuinka paljon yksilö pystyy ja on valmis terveydestään maksamaan. Se olisi sekä yksilölle epäoikeudenmukaista että johtaisi koko yhteiskunnan kannalta huonoon lopputulokseen.

Perustarpeiden ymmärtäminen sosiaalipoliittisina kysymyksinä vaatii sekä sääntelyä että julkista tuotantoa. Jos yksityiset toimijat eivät ihmisten tarpeisiin ja oikeudenmukaisuuteen, sekä ympäristön kestävyyteen perustuvan sääntelyn puitteissa tuota tarpeeksi haluttuja asioita, täytyy niiden julkista tuotantoa lisätä. Tämä on poliittinen arvovalinta. Julkinen tuotanto jakaa kustannuksia tasaisemmin yhteiskunnassa ja varakkaammat maksavat kustannuksista isomman osan. Vasemmistoliiton mielestä tämä on reilua.

Kallistuvien kustannusten hillitsemiseen on keinoja

Sähkön ja polttoaineiden kallistuminen on vaikeuttanut tänä talvena monien ihmisten elämää. Koska suurten kaupunkien kehyskunnissa ja maaseudulla asutaan keskimäärin isommissa taloissa ja joudutaan myös liikkumaan enemmän autolla, hintojen nousu on osunut enemmän suurten kaupunkien ulkopuolella asuviin.

Etenkin pääkaupunkiseudulla arjen perustarpeista puolestaan asuminen nielee suuren osan tuloista. Ensiasunnon ostajien määrä vähenee ja keski-ikä nousee. Pienituloisista suurin osa asuu vuokralla, ja vuokramenot vievät suuren osan palkasta, eläkkeistä tai etuuksista. Asumisen korkeat kustannukset osuvat suhteettomasti esimerkiksi yksin asuviin naisiin, yksinhuoltajiin ja vähävaraisiin.

Arjen kustannusten yleiseen kallistumiseen pitkällä aikavälillä vaikuttaa myös yritysten voittojen kasvu. Kun suurempi osa tuotosta menee voittojen kasvattamiseen investointien sijaan, tuotanto kärsii.Yritysten voitot kasvoivat 1990-luvun alusta vuoden 2008 finanssikriisiin asti voimakkaasti. Huomautettakoon, että myös voitot kärsivät kriisin jälkeisestä hitaasta kasvusta.

Sen sijaan koronakriisin aikana yritysten voitot ovat nousseet korkeimmalle kymmeneen vuoteen. Kohoavat elinkustannukset heikentävät nyt tavallisten ihmisten elintasoa, vaikka ei ole mikään luonnonlaki, että palkansaajien pitää kantaa vastuu inflaation hillinnästä. Esimerkiksi The Financial Times -lehdessä on nostettu esiin, että inflaatiota voidaan hillitä myös puuttumalla yritysten voittoihin.

Kalliisiin hintoihin vaikuttavat erilaiset päällekkäiset tekijät liian vähäisestä tuotannosta ylisuurten voittojen kiskomiseen. Molempiin pystytään puuttumaan. Samalla on kuitenkin muistettava, että hintojen nousu vaikuttaa edelleen olevan väliaikaista.

Hintojen kallistuessakin ihmisten on asuttava jossain ja käytettävä sähköä selvitäkseen. Näiden perustarpeiden tyydyttäminen on Suomessa annettu yhä enemmän markkinoiden hoivattavaksi, vaikka muitakin vaihtoehtoja on käytettävissä, kuten palveluiden julkinen tuotanto tai hintasääntely.

Nykyisenä markkinauskovaisena aikana hintasääntelyllä on huono maine, mutta sitä ei kannata  sulkea kategorisesti ulos keinovalikoimasta. Euroopan komission tilastoyksikön Eurostatin mukaan 13 prosenttia kulutushyödykkeistä on Euroopassa suoraan tai epäsuorasti hintasääntelyn piirissä jo nyt, joten se ei ole tavaton tai erityisen radikaali keino.

Hintasääntelyä vastustetaan usein sen oletettujen epätoivottujen vaikutusten takia, mutta vaikutukset ovat tutkimusten mukaan hyvin paljon riippuvaisia tilanteesta ja kontekstista. Esimerkiksi Yhdysvalloissa viime aikaiseen hintojen nousuun on ehdotettu vastaukseksi inflaatioon erityisesti vaikuttavien hintojen strategista sääntelyä.

Siirtymä kestävään energiaan ja liikkumiseen on tapahduttava reilusti

Energian hinta on ollut loppukesästä asti korkealla. Kuiva kesä vähensi vesivoiman tuotantoa, ja samaan aikaan Venäjä on rajoittanut kaasun vientiä. Kylmä talvi on lisännyt energian kysyntää. Hinnat todennäköisesti laskevat kesän tullen.

Tällaiseen väliaikaiseen hintojen nousuun voidaan vastata energiayhtiöiden sääntelyllä ja kansalaisille maksettavalla taloudellisella tuella, jotta ihmiset selviävät laskuistaan. Euroopan maat ovat vastanneet nousseihin hintoihin eri tavoin veroeduista hintakattoihin.

Esimerkiksi Briteissä valtion sääntelyviranomainen Ofgem valvoo, etteivät energiayhtiöt tee ylisuuria voittoja. Tänä talvena Ofgem on joutunut nostamaan hintakattoa useamman kerran energian vähäisestä saatavuudesta johtuen, mitä on kompensoitu muilla hallituksen toimilla. Norjan valtio puolestaan maksoi joulukuussa 55 prosenttia tietyn rajan ylittävistä sähkölaskuista.

Ilmastonmuutoksesta johtuva äärimmäisten sääilmiöiden lisääntyminen, mikä vaikuttaa energian tuotantoon, ja väistämätön fossiilisten energianlähteiden kallistuminen ovat sen sijaan pysyviä tekijöitä, joihin on vastattava uusiutuvan energian tuotantokapasiteettia kasvattamalla.

Meidän on Suomessakin tehtävä valtavia julkisia investointeja, jotta uusiutuvan energian tuotanto saadaan nopeasti tarvittavalle tasolle. Investoinnit tuottavat samalla työpaikkoja ja laskevat lopulta energian hintaa.

Myös liikkumisen kustannusten hillintään tarvitaan hyvin kohdistettuja toimia. Ratkaisun täytyy olla yhteneväinen fossiilisten polttoaineiden käytön vähentämisen kanssa. Erityisesti kaupungeissa joukko- ja kevyen liikenteen käytöstä on tehtävä mahdollisimman helppoa ja edullista. Joukkoliikennettä on kehitettävä myös kaupunkien ja kehyskuntien välillä sekä maaseudulla.

Kestävän yksityisautoilun mahdollistamiseksi valtion täytyy vauhdittaa puhtaampien polttoaineiden tuotannon ja saatavuuden lisäämistä ja pitää yllä riittäviä hankintatukia päästöttömiin autoihin. Pidempien etäisyyksien ja/tai pidempien työmatkojen alueilla on kuitenkin huolehdittava, että siirtymä pois fossiilisista tapahtuu reilusti, eikä liikkumisesta tule kohtuuttoman hintaista myöskään vanhojen autojen omistajille.

Vasemmistoliitto esitti tällä viikolla laajan joukon keinoja sähkön ja polttoaineiden nopeasta kallistumisesta johtuvien ongelmien helpottamiseksi.

Asunto on perusoikeus

Koti on yksi ihmisen perustavanlaatuisimmista tarpeista. Siitä huolimatta ihmisten maksukyky markkinoilla määrittää hyvin pitkälti asumisen mahdollisuudet. Asumistuki parantaa hieman pienituloisten asemaa, mutta ei muuta tilannetta ratkaisevasti.

Markkinaehtoisen asumisen kannattajat vastustavat hintasääntelyä, sillä markkinoilla kaikki saavat sen mistä ovat valmiita maksamaan ja sääntelyn pelätään johtavan esimerkiksi alituotantoon. Lisäksi heidän mukaansa julkisesti järjestetyt edullisemmat asumisratkaisut ovat aina syrjiviä, koska kaikki eivät pääse niiden piiriin. Politiikka sisältää kuitenkin aina valintoja. Ilman julkisia ratkaisuja kaikki pienituloiset ovat huonommassa asemassa.

Kalliiseen asumisen hintaan on vastattava sekä hintasääntelyllä että julkisella tuotannolla.Hintasääntely on Suomen verrokkimaissa enemmän sääntö kuin poikkeus. Sillä voidaan hillitä asuntosijoittajien ylisuuria voittoja, parantaa ensiostajien asemaa verrattuna institutionaalisiin asuntosijoittajiin ja hillitä vuokrien nousua.

Hintasääntelyn lisäksi tarvitaan laajaa julkista asuntotuotantoa. Julkinen asuntotuotanto osaltaan paikkaa asuntorakentamisen määrän tarvetta ja osaltaan tarjoaa asumisvaihtoehdon, jossa vuokra määräytyy asunnon todellisten kulujen mukaan, eikä vuokrasta mene voittoa omistajalle.

Omakustannusvuokrista tulee kaupungin asunnoissa pitää kiinni, eikä asumisalueen markkinavuokratason tule vaikuttaa niihin. Kaupungin vuokra-asuntojen yksi idea on nimenomaan se, ettei tulotaso vaikuttaisi asumissijainnin valintamahdollisuuksiin. Nykyinen hallitus on lisännyt julkisen asuntotuotannon rahoitusta huomattavasti.

Kohti aitoa hyvinvointitaloutta

Vasemmistoliitto ajaa sellaista yhteiskuntaa, jossa perustarpeet ovat myös perusoikeuksia. Tämä tarkoittaa sitä, että taloudelle asetetaan sisällöllisiä tavoitteita. Esimerkiksi asumisen ja liikkumisen mahdollisuudet eivät saa olla pääasiassa riippuvaisia lompakon koosta. Talouden on myös toimittava ympäristön ja ilmaston asettamissa rajoissa.

Perustarpeille yleisesti kehitetään jatkuvasti vahvempia markkinoiden ulkopuolisia ratkaisuja esimerkiksi peruspalvelujen muodossa. Emme voi keskitetysti suunnitella tuotantoa vastaamaan ihmisten yksilöllisiä tarpeita, mutta voimme eri tilanteisiin sopivin keinoin taata kaikille elämän perusedellytykset ja jakaa vaurautta tasaisemmin.

Jaa:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *