Suomessa asumismenot nousevat jatkuvasti enemmän, kuin kansalaisten tulot. Samaan aikaan hallitus suunnittelee pienituloisimpien ostovoimaan heikennyksiä erilaisilla sosiaaliturvan leikkauksilla ja myös heikentää palkkatasoa kilpailukykysopimuksella.
Pellervon taloustutkimuksen (PTT 17.8.2016) mukaan asumismenojen kasvu jatkuu edelleen ja ennusteen mukaan asumismenot kasvaisivat keskimäärin 2,8 prosenttia vuodessa seuraavan kahden vuoden aikana. Vuokrat ovat nousseet viimeisen kuuden vuoden aikana jo keskimäärin 18 prosenttia, mutta käytettävissä olevat tulot vain 10 prosenttia.
Hallitus lisää omilla toimillaan köyhyyttä ja eriarvoisuutta Suomessa. Perusturvan leikkaukset ja maksukorotukset sysäävät tuhansia ihmisiä köyhyysrajan alapuolelle. Veronkevennyksistä hyötyvät puolestaan eniten kaikkein suurituloisimmat, kun sosiaaliturvan varassa olevien ja eläkeläisten asema heikkenee.
Monet sosiaaliturvaan kuuluvat etuudet laskivat jo tämän vuoden alussa 0,4 prosenttia. Nyt samoja etuja ollaan alentamassa 0,85 prosenttia. Asumistuki heikkenee muiden etuuksien tavoin ja asumisen hintaa nostaa myös muun muassa kiinteistöveron ja sähkönhinnan korotukset.
Leikkaukset näkyvät heikompiosaisten elämässä, pudottavat ihmisiä syvempään köyhyyteen ja kasvattavat tulo- ja hyvinvointieroja. Vuosi sitten kesällä jo 660.000 suomalaista kävi leipäjonoissa. Leipäjonot saattavat olla jopa yli kilometrin mittaisia.
Vuokrat eivät voi nousta loputtomiin, jos tulotaso junnaa paikallaan tai alenee. Koska hallitus herää siihen, että tämä yhtälö on mahdoton? Miksi Suomessa käydään keskustelua vain sähkönsiirtohintojen korotuskatosta, mutta ei lainkaan esimerkiksi Berliinin tuoreen esimerkin mukaisesta vuokrankorotuskatosta tai vuokrajarrusta?
Asumistukien leikkaukset ovat kohtuuttomia
Asumistukia maksetaan Suomessa enemmän kuin koskaan aiemmin historiassa. Asumistukia maksetaan jo yhteensä 1,7 miljardia euroa vuodessa. Erilaisten asumistuen muotojen piirissä olevien suomalaisten määrä oli 820.000 viime vuoden lopussa.
Vuokralla asuvista suomalaisista jo yli 60 prosenttia saa asumistukea jossain muodossa. Lisäksi moni suomalainen joutuu paikkailemaan asumismenojaan hätäavuksi tarkoitetulla toimeentulotuella, jonka pitkäaikainen käyttö on yleistynyt.
Tilanne kertoo sekä asumistuen riittämättömyydestä että etenkin vuokratason kohoamisesta täysin kohtuuttomalle tasolle. Asumistuesta on käytännössä tullut tulonsiirtoautomaatti valtiolta yksityisille vuokranantajille, joiden tavoitteena on tehdä voittoa.
Kelan pääjohtaja Liisa Hyssälän (kesk) mukaan työttömyys, vuokrien nousu ja asumistukien rakenteelliset ongelmat vaarantavat järjestelmän kestävyyden (Helsingin Sanomat 21.8.) Hyssälä olisi valmis ainakin kokeilumielessä kaivamaan naftaliinista jopa vuokrasääntelyn.
Hyssälä olisi siis valmis puuttumaan asumiskustannusten nousuun, mutta samaisessa HS:n artikkelissa taloustieteen professori Matti Virén esittää, että nousevat asumistukimenot saataisiin kuriin jäädyttämällä asumistuki ja leikkaamalla indeksiä sekä lisäksi asettamalla omavastuuosuuden toimeentulotukeen.
Professori Virén näkee siis ongelmaksi vain korkeaksi kohonneet asumistukimenot, vaikka ne ovat nimenomaan seurausta kohtuuttoman kalliiksi kohonneesta vuokratasosta ja kansalaisten aiempaa matalammasta tulotasosta. Miten ihmisten on tarkoitus asua ja elää, jos tukia leikataan alle kaikkien elinkustannusten todellisen tason?
Onko tavoitteena siirtyä takaisin 1950-luvun asumistapaan, jossa lapsiperheet elävät yksiöissä ja kaksioissa, kun lastenhuoneisiin ei ole varaa? Onko tarkoitus palata alivuokralaisyhteiskuntaan, kun tavallisilla yksin asuvilla palkansaajilla, työttömistä, opiskelijoista ja eläkeläisistä puhumattakaan, ei ole kohta mahdollisuttaa enää selvityä asumiskuluista yksin.
Markkinat eivät kykene korvaamaan tavoitteellista asuntopoliittista suunnittelua, ohjausta eivätkä poliittista päätöksentekoa. Sekä kunnat että valtio tarvitsevat nykytarpeita vastaavan ja tulevaisuuteen katsovan asuntopoliittisen ohjelman, joka mahdollistaa kohtuuhintaiset tontit ja riittävän rahoituksen myös sosiaaliselle asuntotuotannolle.
Tuoreiden arvioiden mukaan Suomen kymmenelle nopeimmin kasvavalle kaupunkiseudulle on rakennettava vähintään 800 000 asuntoa vuoteen 2040 mennessä. Tässä olisi paikka valtion vauhdittaa tuntuvilla investoinneilla sekä talouden elpymistä että sosiaalista asuntotuotantoa.
Köyhimpiä rankaisevan asumistukien leikkaamisen sijaan paljon järkevämpää olisi puuttua ongelman syihin ja ryhtyä vakaviin toimiin asumiskustannusten hillitsemiseksi. Siksi Kelan pääjohtaja Hyssälän ehdotus jonkilaisen vuokrasääntelyn palauttamisesta on erittäin kannatettava. Suomeen tarvitaan vuokrankorotusjarru, jollaista Vasemmistoliitto on esittänyt asuntopoliittisessa ohjelmassaan.
Erinomainen kirjoitus. Kiitos.
Asumisen hinnankorotusten hillitsemisestä kiinnostuneiden kannattaa osallistua myös AHA-foorumilla käytävään keskusteluun, tiedon jakamiseen ja vaikuttamiseen. AHA-foorumi on laajapohjainen verkosto, joka on kuuden toimintavuotensa aikana onnistunut nostamaan tämän teeman yhteiskunnalliseen keskusteluun. Nyt on vuorossa joukkojen laajentaminen ja päättäjien pään kääntäminen kohti todellisia ja oikeudenmukaisia ratkaisuja. http://www.facebook.com/asumisenhintaalas