Asuntopolitiikkaa asukkaiden vai sijoittajien ehdoilla?

VTT on arvioinut Asuntotuotantotarve 2020-2040 tutkimuksessaan, että Suomen vuotuinen asuntotuotannon tarve on 30 000 – 35 000 asuntoa. Olennaista onkin pohtia millaisia asuntoja tarvitaan.

Suomessa asuntopoliittista keskustelua hallitsee markkinaretoriikka. Sama koskee asuntotuotantoa laajemmin.

Asuntopolitiikka on kuitenkin liian tärkeä asia jätettäväksi vain rakennusyhtiöiden ja asuntosijoittajien määriteltäväksi ja markkinoiden hoidettavaksi. Siksi kunnissa pitää huolehtia kaavoituksen ja asuntotuotannon monipuolisuudesta.

Asuntomarkkinat vaikuttavat työmarkkinoiden ja koko talouden toimintaan. Asuntopolitiikka on myös sosiaalipolitiikkaa ja aluepolitiikkaa. Lisäksi asumisella ja rakentamisella on merkittävä vaikutus ilmasto- ja ympäristökysymyksiin.

Asuntosijoittaminen on kasvussa ja se näkyy Keravallakin. Ammattimaiset asuntosijoittajat ovat olleet erityisen kiinnostuneita kasvukeskusten yksiöistä ja pienistä kaksioista. 

Varsinaisille oman asunnon ostajille jää nykyään yhä vähemmän asuntoja suoraan hankittavaksi, kun asuntosijoittajat ostavat yhä suuremman osan uusista asunnoista. 

Ammattisijoittajat osaavat käyttää velkavipua, jonka avulla he ovat ostaneet yhä enemmän asuntoja uusista rakennuskohteista, joissa omarahoitusosuus on pieni ja yhtiölainan lyhennykset saa vähentää vuokratuotosta.

Asuntosijoittajat hyödyntävät taloyhtiölainojen verojärjestelyjä nykyisin siten, että se ruokkii trendiä aggressiivisesta asuntosijoittamisesta. Tällä hetkellä talonyhtiölainojen lyhennykset ovat vuokratulojen verotuksessa siis verovähennyskelpoisia.

Tästä johtuen suomalainen vuokra-asuminen on myös yhä enemmän velkavivutettua, ja vuokralaiset maksavat näitä sijoittajien ottamia lainoja suoraan vuokrissaan.

Markkinaehtoisen vuokra-asumisen yleistyttyä vuokrataso on noussut ja se puolestaan johtaa asumistuen suurempaan tarpeeseen ja maksamiseen. Näin yhteiskunta päätyy maksamaan asumistukimenojen muodossa asuntosijoittajien omaisuuden kartuttamista. Asumistukiin käytettäville miljardeille olisi muutakin käyttöä. 

Yhteiskunnalle olisi kokonaistaloudellisesti edullisempaa rahoittaa enemmän julkisen palvelun kohtuuhintaista asuntotuotantoa, joihin myös pienipalkkaisilla ihmisillä olisi varaa ilman tukia.

Onkin kysyttävä, kenen tarpeeseen ja miten asuntoja ylipäätään rakennetaan. Spekulatiivinen asuntotuotanto eli sijoittaminen ja gryndaus tuottaa yhä pienempiä asuntoja, koska niistä on odotettavissa paras tuotto. Tämä johtaa siihen, että yhä useampi asuu yhä pienemmässä ja kalliimmassa asunnossa. 

Sopivan kokoisen asunnon merkitys on koronavuoden jälkeen selvä. Laadukkaat ja elämäntilanteeseen sopivan kokoiset asunnot ovat välttämättömiä varmistamaan hyvän ja sujuvan arjen. 

Etätyön yleistyttyä ihmisten kotien olosuhteet korostuvat. Ei siis pidä sallia vain tuotto-odotusten maksimoimisen vuoksi rakennettavia ”koppeja” asunnoiksi. 

Onneksi Keravalla päätettiin juuri uudistaa kaupungin rakennusjärjestys, jossa huolehditaan, että asuntokokoa ei päästetä liian pieneksi.

Tavallisen kuntalaisen näkökulmasta tarvitaan viihtyisiä asuinalueita ja monipuolista asuntotuotantoa: omakotitaloja, rivitaloja ja kerrostaloja. Kohtuuhintaisia omistusasuntoja, vuokra-asuntoja ja asumisoikeusasuntoja.

Tarvitaan ihmisen mittaista kaupunkisuunnittelua asukkaiden, ei maksimaalisten tuottotavoitteiden näkökulmasta.

(Lähetetty mielipidepalstalle 6.5.2021, 

julkaistu Keski-Uusimaassa 26.5.2021)

Jaa:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.