EU:n ei pidä tukea suurmaanomistusta, vaan luomu- ja lähiruokaa

Jostain syystä usein ajatellaan, ettei maatalouspolitiikka kiinnosta vasemmistoa. Maatalouspolitiikalla on kuitenkin merkitystä työllisyydelle, ympäristölle, kansantaloudelle sekä ihan meidän kaikkien tavallisten duunareiden, opiskelijoiden, eläkeläisten tai työttömien arjen kulutusmahdollisuuksille. Asia on siksikin tärkeä, että noin puolet EU:n budjetista käytetään maataloustukiin.

Ruokakorin hinnalla, elintarvikkeiden puhtaudella, tuotannon eettisyydellä ja ympäristölle aiheutetulla kuormituksella on valtava yhteiskunnallinen merkitys. EU:n on varmistettava, että Suomessa ja Euroopassa saadaan syödä puhdasta, ekologisesti ja lähellä tuotettua ruokaa.

Elintarvikeomavaraisuus ja luomu

Pohjoisten alueiden erityisolosuhteet on otettava huomioon maataloustukipolitiikassa. Suomella ja kaikilla muillakin EU:n jäsenmailla on oltava oikeus ja mahdollisuus riittävään kansalliseen elintarvikeomavaraisuuteen. Sen sijaan maatalouden tehotuotantoa suosivat vientituet on poistettava siirtymäajan jälkeen.

Suomen kannattaa panostaa luomu- ja lähiruokatuotantoon ja edistää sen tukemista Euroopan unionissa, koska laatutekijöillä voimme menestyä, kun taas määrällisessä tuotannossa häviämme aina viljavimmille maille kasvuolosuhteiden ja tilakoon pienuuden vuoksi.

Mistä ruoka tulee?

EU:n elintarvikelakia tulee muuttaa siten, että yritykset velvoitetaan ilmoittamaan tuotteidensa alkuperämää tuotantomaan lisäksi.

Kuluttajat ovat valmiita maksamaa luomusta ja lähiruoasta hieman enemmän, joka parantaa tuottajien toimeentuloa. Suoraan tiloilta myytävien tuotteiden rajoituksia voisi keventää, jotta tuottajat eivät olisi niin riippuvaisia kaupasta ja elintarviketeollisuudesta. Suomalaisen elintarvikekaupan keskittyneeseen rakenteeseen olisi syytä myös puuttua.

Luomutuottajien verkostoituminen ja projektit ansaitsisivat tukea, esimerkiksi tuotteistamiseen ja tuotekehitysyhteistyöhön tuottajien ja ostajien kesken. Olen itse tänä vuonna liittynyt luomutilan perustaman ruokaosuuskunnan jäseneksi ja iloitsen siitä, että satokauden alkaessa perheeni tulee saamaan suoraan tilalta viikoittain korillisen lähellä tuotettua tuoretta luomuruokaa.

Loppu suurtilojen erityiskohtelulle

Maataloustukien tulisi jakautua tasaisemmin ja oikeudenmukaisemmin tilojen välillä. Ei ole oikein, että suurimmat maanomistajat, kuten Nalle Wahlroos, saavat tilakokonsa takia ylivoimaisesti suurimmat tuet.

EU:n maataloustuet tuleekin jatkossa ohjata maanomistuksen tukemisen sijaan ympäristöystävälliseen, ekologisesti kestävään tuotantoon. Itämeren ja arktisten alueiden ympäristönsuojeluun on panostettava ja myös geenimanipuloidut tuotteet on kiellettävä.

Kaikki maataloustuet tulee sitoa nykyisiin maatalouden ympäristötuen ehtoihin. Tukea on kohdennettava todellisten päästövähennysten mukaan ja sen tulee tehokkaasti korvata viljelijöille aiheutuvat kulut ja tulonmenetykset.

Unionin on myös säänneltävä ja parannettava tuotantoeläinten elinolosuhteita. Eläinten tehotuotanto tulee lakkauttaa siirtymävaiheen kautta kokonaan ja siirtyä eettisesti kestävään luomutuotantoon.

Lähiruoka tukee työllisyyttä

Luomu- ja lähiruoka on kannattavaa sekä ilmastomuutoksen että työllisyyden ja aluepolitiikan kannalta. Tätä työllisyysnäkökulmaa otetaan harvoin esille, mutta syytä kyllä olisi.

Kunnat ovat olleet valitettavan nihkeitä ottamaan luomua elintarvikkeiden hankintaohjelmaansa. Julkisten toimijoiden hankinta- ja kilpailutusosaamista pitää kehittää sekä määritellä kuntien ruokahankinnoista korvamerkitty osuus lähi- ja luomuruoan hankintaan.

Tavoitteena on oltava Eurooppa, jossa demokratia koskee myös markkinoita ja rahoituslaitoksia. Eurooppa, jossa ympäristöä, ilmastoa, ihmisiä, eläimiä ja hyvinvointia ei alisteta kapitalistiselle voitontavoittelulle.

Eurovaaleissa ääni vasemmistolle merkitsee ääntä ekologisesti, sosiaalisesti, taloudellisesti ja globaalisti kestävämmän Euroopan puolesta.

Jaa:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.