Hallituksen rakenneuudistukseen sisältyvät kotihoidon uudistaminen ja subjektiivisen päivähoito-oikeuden lakkauttaminen ovat herättäneet paljon julkista keskustelua ja aiheesta. Kokoomuksen Harri Jaskari paljasti YLEn A-talk-ohjelmassa (12.9.2013), että kotihoidontuen uudistaminen ja subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen tulee nähdä osana samaa kokonaisuutta. Kokoomuslaisen ajattelun mukaan kotihoidontuen kiintiöittäminen vapauttaa naiset työelämään ja päivähoito-oikeuden rajaaminen vie ”väärät lapset” pois päiväkodeista.
Tarvitaan 6+6+6-vanhempainvapaamalli
Tässä ajattelutavassa ollaan kaukana siitä, että varhaiskasvatusta tarkasteltaisiin lapsen oikeuden ja perheiden vaihtelevien elämäntilanteiden näkökulmista. Rakenneuudistusta on hankala perustella myöskään tasa-arvonäkökulmasta, sillä niin kuin THL:n tutkimuspäällikkö Minna Salmi Helsingin Sanomissa 5.9.2013 toteaa: ”Oman kotihoidon tukikautensa käyttäneistä äideistä merkittävä osa siirtyisi työnhakijoiksi työttömyysturvan piiriin.”
Vanhempainvapaajärjestelmää tulee muuttaa niin, ettei hoivavastuu kaadu naisten niskaan. Nyt esitetyt irralliset toimenpiteet eivät tuota päämäärää kuitenkaan tue. Työelämän tasa-arvon sekä perheiden toimeentulon ja työnjaon kannalta ongelmallista on naisten ja miesten palkkaepätasa-arvon lisäksi se, ettei vanhemmuuden kustannuksia tasata kuten esimerkiksi Ruotsissa. Lasten tasa-arvoiseen hoivavastuuseen kannustaisi nykyistä kotihoidontuen uudistamista paremmin vanhempainvapaiden 6+6+6-malli, jossa toiselle vanhemmalle kuuluisi 6 kuukautta, toiselle vanhemmalle 6 kuukautta ja loput 6 kuukautta perhe voisi käyttää itse valitsemallaan tavalla.
Rakenneuudistus ei ole säästöpaketti, vaan moraalinen näpäytys
Vaikka rakenneuudistusten tarkoituksena on paikata esitettyä ”kestävyysvajetta”, ei tällä uudistuksella synny myöskään säästöjä, sillä toimet syövät toinen toisensa. Esimerkiksi Anna Kontula ja Sanna Kyllönen (2013) esittivät päivähoito-oikeuden rajaamista koskevassa selvityksessään, että säästöä subjektiivisen oikeuden lakkauttamisesta koituisi vain noin 20 miljoonaa.
Hallituksen toimenpiteet osoittavat käytännössä sen, kuinka kotihoidontuesta on tullut oiva tapa ohjata vanhempien valintoja kulloisenkin taloussuhdanteen mukaan. Kun kunnat eivät ole valmiita lisäämään päivähoidon resursseja, lapsia pyritään sulkemaan varhaiskasvatuksen ulkopuolelle kannustamalla perheitä kerhoihin ja kotihoidontuelle.
Voiko subjektiivista oikeutta rajata?
Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamista kannattavat tahot puolestaan hämäävät, ettei kyse ole oikeuden rajaamisesta, sillä niillä lapsilla, joiden toinen vanhempi on kotona vanhempainvapaan takia, olisi mahdollisuus edelleenkin puolipäiväpaikkaan. Tämä päättely on kaukana yhdenvertaisuudesta. Nöyryyttävää perheiden näkökulmasta on esitys, että kokopäiväpaikkaa voisi jatkossa hakea sosiaalisin perustein. Herääkin kysymys, keiden tehtävänä on toimia päivähoidon uusina ”portinvartijoina”, jotka syynäävät, onko perheellä kulloinkin erilaisten elämäntilanteiden mukaan oikeus kokopäiväiseen vai puolipäiväiseen päivähoitopaikkaan. Tuleeko päivähoito-oikeuden käytön valvonta- ja ohjaustehtävä päiväkodin varhaiskasvattajille, neuvolan terveydenhoitajille vai kenties lastensuojelun sosiaalityöntekijöille?
Lapsivaikutusten arviointi rakennepakettiin
Meille vasemmistolaisina on tärkeää edistää sekä tasa-arvoa naisten ja miesten välillä että tasa-arvoa erilaisissa taloudellisissa tilanteissa elävien perheiden välillä. Lisäksi asiaa on mielestämme katsottava lapsen oikeuksien näkökulmasta.
Lapsen oikeuksien sopimuksen yleisperiaatteita ovat lapsen oikeus kehitykseen, lapsen edun ensisijaisuus, syrjimättömyys ja lapsen näkemysten kunnioittaminen eli oikeus osallisuuteen. Sopimuksen sateenvarjoartiklaksi kutsutaan velvoitetta ottaa lapsen etu ensisijaisesti huomioon kaikissa lapsia koskevissa toimissa.
Hallitusohjelman mukaan lapsivaikutusten arviointia lisätään kaikessa päätöksenteossa. Lapsivaikutusten arviointia ei kuitenkaan ole Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen mukaan tähän mennessä lisätty nykyisellä hallitus- ja eduskuntakaudella. Toivomme, että vasemmistoliitto ei jatka tätä linjaa, vaan huomioi lapsivaikutukset myös silloin kun puoluevaltuusto ennen marraskuun loppua arvioi hallituksen rakenneuudistuspakettia.
Lapsivaikutusten arviointi perhevapaajärjestelmän ja päivähoidon näkökulmista tarkoittaa esimerkiksi sitä, että selvitetään, minkälaisia vaikutuksia nykyisellä lainsäädännöllä ja siitä johdetuilla kunnallisilla toimenpiteillä on lasten asemaan sosiaaliset taustat huomioiden. Asettaako esimerkiksi kotihoidontukijärjestelmä lapset keskenään eriarvoiseen asemaan lapsen perherakenteen sekä vanhempien työmarkkina-aseman ja taloudellisen tilanteen perusteella? Jos näin on, ei järjestelmä ole sopusoinnussa lapsen oikeuksien sopimuksen syrjimättömyysperiaatteen kanssa.
Subjektiivisessa päivähoito-oikeudessa ei ole kyse pelkästään työn ja perheen yhteensovittamisesta, vaan varhaiskasvatuksella on paljon laajempia tehtäviä. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden lakatessa, lapsen oikeus laadukkaaseen varhaiskasvatukseen jää sivurooliin. Kaikkein kurjimmin tästä kärsivät ne lapset, joille varhaiskasvatus olisi ensiarvoisen tärkeää.
Nelikymppinen päivähoitolaki uudistuu
Hallitusohjelmaan on kirjattu lasten subjektiivisen päivähoito-oikeuden säilyttäminen. Samoin hallitusohjelmassa on sovittu 40 vuotta vanhan päivähoitolain kokonaisuudistuksesta, joka on parhaillaan valmisteilla. Onkin outoa, että hallitus ei noudata omaa ohjelmaansa, vaan lähti budjettiriihessä tekemään merkittäviä päivähoitoa koskevia päätöksiä eri pohjalta. Uutta varhaiskasvatuslakia valmistelevalle ryhmälle tulee nyt palauttaa työrauha tehdä esityksensä ja subjektiivisen päivähoito-oikeuden sisältö tulee käsitellä työryhmässä.
Kun me allekirjoittaneet olimme päiväkoti-iässä 1970-luvulla, oli hoitopaikkoja tarjolla vain ani harvalle. Huolestuttavaa koko nykykeskustelussa onkin sen historiattomuus. Subjektiivinen päivähoito-oikeus oli vuosikymmenten taistelun tulos ja yksi suurimpia tasa-arvosaavutuksia Suomessa. Sen hienoutena on ollut nimenomaan se, ettei subjektiivinen oikeus ole erotellut ja leimannut lapsia.
Kun subjektiivinen päivähoito-oikeus lakkautetaan, on jatkossa helpompi rajata sen ulkopuolelle lapset, joiden ei katsota ansaitsevan varhaiskasvatusta, kuten työttömien ja opiskelijoiden lapset. Tähän tarveharkintaiseen suuntaako myös vasemmisto on valmis etenemään?
Kirjoittajat:
Veronika Honkasalo, Helsingin kaupunginvaltuutettu ja varhaiskasvatuslautakunnan jäsen
Pia Lohikoski, Keravan kaupunginhallituksen jäsen ja Vasemmistoliiton perhepoliittisen työryhmän puheenjohtaja
Lue aiheesta lisää esimerkiksi täältä: Kontula, Anna & Kyllönen, Sanna (2013) Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamisen vaikutuksia. Vasemmistofoorumi ry.http://www.vasemmistofoorumi.fi/wp-content/uploads/2013/09/paivahoitoraportti_taitto_netti.pdf
(Kirjoitus on julkaistu 11.10.2013 Kansan Uutisten Viikkolehdessä, Horisontti-palstalla.)