Hallitus unohti lapsivaikutusten arvioinnin rakennepaketista

Puheeni puoluevaltuuston ja eduskuntaryhmän yhteiskokouksessa lauantaina koskien rakennepoliittista ohjelmaa: Vasemmistoliiton perhepoliittisen työryhmän puheenjohtajana käsittelen tässä rakennepakettia nimenomaan lapsivaikutusten arvioinnin näkökulmasta.

YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksen mukaisesti lapsen edun ensisijaisuuden toteuttaminen edellyttää kaikkien lapsiin liittyvien toimien ja päätösten lapsivaikutusten arviointia.

Lapsi- ja perhepolitiikkaa ei Suomessa tehdä lasten ehdoilla, vaan valtiovarainministeriön ja talouden valikoiduista lähtökohdista käsin.

Hallitusohjelmaan on kirjattu, että lapsivaikutusten arviointia aiotaan lisätä. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitoksen mukaan näin ei ole tehty. Vain 3%:iin lakiesityksissä oli vuonna 2012 tehty lapsivaikutusten arviointi, joka on yhtä vähän kuin edellisellä hallituskaudella.

Rakenneohjelma ei piittaa lapsivaikutuksista ei kotihoidontuen muutoksessa, ei subjektiivisen päivähoito-oikeuden poistamisessa tai kuntien tehtävien purkamisessa.

Kuntien normitalkoiden myötä lapsen asuinpaikka ja perheen tulotaso vaikuttavat nykyistä enemmän siihen, saako lapsi tarvitsemiaan palveluja ja minkälaisia palveluja hän saa.
Päivähoito, esi- ja peruskoulu, lukiot, ammattikoulut ja vapaa-ajantoiminnot ovat lasten jokapäiväisiä kasvuympäristöjä.

Monet kunnat ovat jo nyt leikkaamassa lasten palveluja. Purkamalla normeja vauhditetaan tätä kehitystä. Esimerkiksi liian suurista päiväkoti- ja opetusryhmistä kärsivät eniten lapset, jotka tarvitsisivat erityistä tukea tai joilla on oppimisvaikeuksia.

Suomella ei ole varaa toistaa 1990-laman aikana tehtyjä leikkauksia lasten ja nuorten palveluihin. Leikkausten inhimillinen, sosiaalinen ja taloudellinen hinta oli kova. Leikkausten seurauksena lasten ja nuorten peruspalvelut ohenivat, hyvinvointi heikkeni, eriarvoisuus lisääntyi ja kalliimman korjaavan työn tarve kasvoi.

Kun puhutaan julkisen talouden kestävyysvajeesta, sen puheen alle on jäänyt sosiaalisten vaikutusten merkitys. Lapsiin ja nuoriin panostaminen olisi kunnille, valtiolle ja koko yhteiskunnalle erittäin tuottava investointi.

Jos oikeasti haluttaisiin poistaa ns. ”taloudellinen kestävyysvaje”, ei luotaisi leikkauspolitiikalla sosiaalista kestävyysvajetta, vaan panostettaisiin ennaltaehkäisyyn.

Tämän jälkeen kunnat ovat pulassa, ja vasemmiston kuntapäättäjät ovat pulassa: miten voimme leikata palveluita niiltä kaikkein heikoimmassa asemassa olevilta, jotka palveluita eniten tarvitsisivat?

Miten meillä on varaa yhteisöveron alennukseen, ja samalla hyväksyä leikkaukset lasten ja nuorten hyvinvointia tukeviin palveluihin kunnissa?

Onko loogista vasemmistolaista politiikkaa, että joudumme kunnissa taistelemaan näitä leikkauksia vastaan, jotka omat toverimme ovat valtion tasolla hyväksyneet?

***

Vasemmiston puoluevaltuusto ja eduskuntaryhmä päättivät jatkaa hallituksessa äänin 43-24. Keskustelu hallituspolitiikasta kesti lähes kuusi tuntia. Keskustelussa arvioitiin monipuolisesti Vasemmiston saavutuksia ja tappioita hallituksessa.

Puoluevaltuuston varapuheenjohtajana katsoin, että puoluevaltuustolla ei ollut nyt käyettävissään elokuussa meille luvattua tietoa kuntapaketin kohtalosta. Koska puoluehallitus ei esittänyt asiaan aikalisää, jotta meidän ei tarvitsisi päättää asiaa sokkona, äänestin Patomäen esityksen puolesta rakenneohjelman hylkäämiseksi niiden tietojen valossa, joita meillä nyt oli käytettävissä.

Jaa:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *