Valmistautuessani pitämään tätä puhetta totesin, että en aio itsenäisyyspäivän puheessa Vantaan Vasemmiston juhlassa puhua ainakaan sodista. Minua hämmästyttää vuodesta toiseen jatkuva itsenäisyyspäivän tienoilla käytävä puhe Suomen sodista.
Kunnioitusta hyvinvointivaltion rakentajille
Mieluummin haluaisin puhua edellisten sukupolvien työstä hyvinvointivaltion rakentamiseksi. Niistä taisteluista, joita käytiin, jotta sain käydä peruskoulua ja käyttää 80-luvulla lapsuudessani hammasrautoja. Niistä taisteluista, joita käytiin, jotta lapseni saa käydä kunnallisessa päiväkodissa ja korvatulehduksen iskiessä pääsemme kunnalliseen terveyskeskukseen.
Minulle suurimpia sankareita ovat ne työpaikoilla, toreilla ja kansanliikkeissä sekä tietysti parlamentaarisestikin taistelleet Vasemmiston edelliset sukupolvet, äidit ja isät, jotka hankkivat meille niin sosiaaliturvan kuin julkiset palvelutkin.
Miten voi nyt hyvinvointivaltio? Ja minne se menee? Minkälainen paikka tämä maa on nyt asua maahanmuuttajille, mielenterveyspotilaille, köyhille, asunnottomille, yksinhuoltajille, yksinäisille, vammaisille tai sukupuolivähemmistön edustajille?
Taistelu leikkauksia vastaan
Kunnissa käydään jälleen ankaria vääntöjä palveluiden puolustamiseksi erilaisilta niihin kohdistuvilta leikkausuhkilta. Meillä Keravalla torjuttiin tällä viikolla kaupunginhallituksessa palveluihin kohdistuneet leikkausuhkat ensi vuodelta.
Oli ilo olla mukana tässä historiallisessa kokouksessa, jossa Demarit ja Vihreät vihdoin tulivat pois Kokoomuksen kainalosta. Mukaan tuli myös Keskusta. Kaupunginhallituksessa äänestimme leikkauslistat nurin äänin 7-4 ja kaupunginjohtajan säästölinjaa jäi puolustamaan yksin Kokoomus.
Visio punavihreästä hyvinvointivaltiosta
Jos kuitenkin halutaan katsoa pidemmälle, eikä käydä vain jatkuvia puolustustaistelua, on siirryttävä visioimaan sitä, mikä on Vasemmiston tavoite 2020-luvun hyvinvointivaltiosta. Punavihreästä hyvinvointivaltiosta.
Vasemmistoliitto on nimennyt työryhmän, jonka tehtävänä on valmistella asiakirjaa punavihreästä hyvinvointivaltiosta kesän 2013 puoluekokoukseen. Tarkoitus on kuvata, miten sovitetaan yhteen ekologiset ehdot (vihreys) ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus (punaisuus) sekä tuottaa visio tavoiteltavasta tulevaisuuden maailmasta. Kyse ei siis ole tällä kertaa puolueohjelmasta eikä poliittisesta tavoiteohjelmasta.
Millaista elämä on punavihreässä maailmassa? Millaisia muutoksia yhteiskunnan instituutioissa ja ihmisten arkielämässä sinne pääseminen edellyttää? Näitä pohditaan kesäkuussa Vasemmistoliiton puoluekokouksessa Tampereella, mutta työ on uuden vision luomiseksi on jo käynnissä.
Kohti 2013 Tampereen puoluekokousta
Pyrkimyksenä on aikaansaada heti valmisteluvaiheen alussa mahdollisimman laaja ja monipuolinen, erilaisista maailmankatsomuksellisista painotuksista kumpuava keskustelu puolueen sisällä ja sen ulkopuolella. Tähän keskusteluun ja valmisteluun ovat tervetulleita kaikki!
Puoluevaltuustossa lähtökohdaksi punavihreän hyvinvointivaltion hahmotteluun on otettu se, että tarvitaan radikaalia yhteiskuntapolitiikan muutosta. Ilman sitä uhkana on mm. luonnonvarojen loppuminen ja ilmastokatastrofi sekä sosiaalisen eriarvoisuuden kasvu, työelämän koveneminen ja yhteiskunnallinen epävakaus.
Sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja ekologinen kestävyys edellyttävät toisiaan ja samalla ne edellyttävät perusteellisia muutoksia aina yksilön ja yhteisön elämästä myös kansallisiin ja globaaleihin rakenteisiin asti.
EK, sen poliittinen siipi ja tiedotusosasto
Viime viikkoina olemme kuulleet ensin EK:lta, sitten EK:n poliittiselta siiveltä eli Kokoomukselta ja sitten myös EK:n tiedotusosastolta eli Helsingin Sanomilta samaa viestiä. Olemme kuulemma kuilun partaalla. Heidän mielestään on leikattava työttömyysturvaa, alennettava nuorten palkkoja, unohdettava palkankorotukset jne. On kuulemma annettava lisää helpotuksia yrityksille ja rakennettava myös lisää ydinvoimaa.
Kuulemma kilpailukykyä parantamalla kansakuntamme voi pelastua. Silti juuri tällä viikolla ilmestyi tutkimus, jossa kerrottiin, että Suomi on noussut kolmannelle sijalle 144 maailman valtion kilpailukykyvertailussa, jonka oli tehnyt Maailman talousfoorumi.
Huolestuttavaa on se, että työnantajanpuolen leikkaus- ja kilpailukykyretoriikkaan on lähtenyt mukaan myös osa demareista. Jyrkimmillään siellä toistetaan samat vaatimukset esimerkiksi Juhana Vartiaisen tai Raimo Sailaksen suulla. Maltillisemmin taas vaaditaan palkankorotusten unohtamista ja lievää vyönkiristystä sekä demareiden että tietysti myös kokoomuksen suulla.
Ei pelon lietsonnalle
Vasemmistoliitto ei tähän maailmanlopun lietsontaan lähde mukaan. Uhkailulla luodaan vain pelon ilmapiiriä. Jos kansalaiset ja päättäjät saadaan peloteltua, voi läpi livahtaa monta sellaista tavallisen kaduntallaajan asemaa heikentävää päätöstä, joihin ei normaali tilanteessa oltaisi valmiita ollenkaan suostumaan.
Ammattiliitto Pron puheenjohtaja Antti Rinne kommentoikin eilen, että pääministeri Katainen on yrittänyt uhkailla ja pakottaa ammattijärjestöjä samalla kun omat kotiläksyt ovat tekemättä. Antti Rinne kysyi pääministeri Kataiselta, missä ovat hallituksen omat panostukset suomalaisten työntekijöiden osaamisen kehittämiseksi ja uusien työpaikkojen luomiseksi, joiden kautta pidemmät työurat todellisuudessa voisivat mahdollistua.
Vasemmistonkin mielestä tarvitaan työllisyyspolitiikkaa. Uusia työpaikkoja ei kuitenkaan saa luoda palkkoja polkemalla tai epäekologisesti, vaan tulevaisuuden työpaikkojen pitää olla kestävällä pohjalla sekä ekologisesti että sosiaalisesti. Paavo Arhinmäki totesikin taannoin puoluevaltuustossa hyvin Talvivaaran ja muun uuden kaivosteollisuuden tiimoilta, että tilanne ei saa työpaikkojenkaan luomisen nimissä olla se, että rikkaudet revitään meidän maaperästämme ja voitot viedään ulkomaille, mutta paikallisille jää palkkioksi vain saastunut maa.
Täystyöllisyys ja yhteiskunnan taloudellisen toiminnan vahvistaminen
On selvää, että leikkauksia ja työelämän kurjistamista pitää vastustaa. Mutta pelkkä vastustaminen ei riitä. Vasemmiston pitää olla voima, joka katsoo eteenpäin ja luo agendaa josta muutkin puhuvat.
Maanantaina Helsingissä järjestettiin kovan tason talousseminaari, jossa nostettiin täystyöllisyys pöydälle. Talousseminaarin viesti oli, että jatkuvan kilpailukyvyn haikailemisen ja palkkojen alasajon sijaan tulisi panostaa investointien kautta lähtevään työllistämiseen ja yhteiskunnan taloudellisen toiminnan vahvistamiseen.
Suomeksi sanottuna talousasiantuntijat totesivat EK:n linjan olevan tuomittu epäonnistumaan. Siksi on aiheellista valita toinen tie.
Ei Kreikan tie, vaan Islannin tie
Mielestäni myöskään talouskuripolitiikkaa ei voi eurokriisin varjolla hyväksyä sen paremmin Kreikassa kuin Suomessa. Pankkiirit ja pörssipelurit maksakoot itse omat kriisinsä. Talousoppia kannattaisi mieluummin hakea Pohjoismaisen yhteistyön tiimoilta vaikkapa Islannista. Vasemmiston linjan on oltava leikkauspolitiikan sijaan vero- ja elvytyspolitiikka, mm. investoinnit työllistäviin rakennus- ja liikennehankkeisiin.
Itsenäisyys on maailman ottamista omiin käsiin
Itsenäisyys on myös sitä, että voi itsenäisesti päättää. Toisille se on kansallisvaltion itsenäisyyttä. Itse näen sen ihmisten itsemääräämisoikeutena päättää omasta elämästään. Vasemmistolle on aina ollut tärkeää voimaannuttaa ihmisiä ottamaan maailman omiin käsiinsä.
Aikoinaan torpparit ja ensimmäiset tehtaiden työntekijät näkivät, että he voivat haastaa vanhan maailman ja nousivat kapinaan. Toisen maailmansodan jälkeen voimaantunut vasemmisto järjestäytyi suuressa mitassa puolueisiin ja ammattiyhdistysliikkeeseen.
1960-luvulla nuoret ravistelivat vanhoja kaavoja ajatellen, että kaikki on mahdollista. Vasemmiston ei pidä olla pelottelun tai pessimismin liike, vaan meidän pitää löytää teemat, jotka avaavat siltoja maailman muuttamiseen ja innostavat ihmisiä toimimaan.
Itsenäisyyteen kuuluu oikeudenmukaisuus, tasa-arvo ja solidaarisuus kaikkien ihmisten kesken! Tälle pohjalle Vasemmisto rakentaa myös vision tulevaisuuden punavihreästä hyvinvointivaltiosta, jota haluamme tavoitella ja jonka puolesta kamppailla sekä vaaleissa että kansalaisliikkeitä rakentaen.
(Puhe pidetty 6.12.2012 Vantaan Vasemmiston perinteisissä itsenäisyyspäivän juhlissa Puistokulmassa)
Paluuviite:Pia Lohikoski: Itsenäisyys on itsemääräämisoikeutta, tasa-arvoa ja solidaarisuutta | Keravan Vasemmisto