Puoluevaltuuston avauspuhe 18.3.2017
Suomen suuriruhtinaskunnassa asetettiin uusi kunnallisasetus vuonna 1873. Sen mukaan kunnalliset oikeudet ja velvollisuudet tulivat kaikkien kuntalaisten yhteisiksi.
Kaupunginvaltuutetut valittiin kolmeksi vuodeksi, siten että vuosittain kolmannes valtuutetuista oli erovuorossa. Täten uudet vaalit järjestettiin vuosittain.
Ehdokkaaksi saattoi asettua yli 25-vuotias miespuolinen kuntalainen. Äänivalta vaaleissa kuitenkin riippui maksetusta veroäyristä, joten yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta ei ollut.
Sata vuotta sitten, vuonna 1917 hyväksyttiin uusi kunnallisvaalilaki.
Vuoden 1918 kunnallisvaalit olivat ensimmäiset yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen perustuneet kunnallisvaalit Suomessa. Ne järjestettiin sisällissodan jälkeen vuoden 1918 lopulla niillä paikkakunnilla, joissa se oli mahdollista.
Porvarilliset ehdokkaat saivat vaaleissa koko maan tasolla 64,1 % äänistä ja sosialistit 35,9 %. Sosialistien heikko menestys johtui siitä, että merkittävä määrä heidän kannattajiaan oli vankileireillä. Myös vaalityön organisointi oli sisällissodan hävinneelle osapuolelle vaikeaa.
Tällä historiallisella johdannolla haluan kertoa siitä, että vaalityö ei ole aina ollut kovin helppoa. Vaikealta se voi välillä tuntua toki nykyäänkin, kun osaa ihmisistä ei kiinnosta vaalit vähääkään, ja toisten puolueiden ehdokkaat kampanjoivat meitä paljon suuremmilla mainosbudjeteilla.
Meillä on hyviä vaalikärkiä, erinomaisia ehdokkaita ja intoa tavata ihmisiä toreilla ja juna-asemilla, sekä jakaa tietoa ja tarjota vaihtoehtojamme myös sosiaalisessa mediassa ja yleisönosastoilla.
Nyt jos koska, on meidän aikamme. Tämä aika suorastaan huutaa vasemmistolaista vaihtoehtoa.
Hallitus on haastettava kuntavaaleissa
Suomessa on vallassa oikeistohallitus, joka on leikannut varhaiskasvatuksesta, koulutuksesta, lapsilisistä, sairauspäivärahoista, opintotuesta, asumistuesta, työttömiltä, vammaisilta, eläkeläisiltä ja palkansaajilta.
Oikeistohallitus, joka yrittää seuraavaksi pakkoyhtiöittää kunnalliset sote-palvelumme ja tehdä sen vielä sellaisella kiireellä ja huonolla valmistelulla, että hanke ei voi muuta kuin mennä päin seinää.
Olemme nähneet juuri tänä keväänä, millaista jälkeä saa aikaan hallitus, joka viis veisaa tavallisista pienituloisista ihmisistä ja heidän hädästään.
Toimeentulotuen siirto KELA:lle on kauhuesimerkki siitä, miten liian vähäisillä resursseilla ja huonosti – vain säästöt mielessä käytäntöön viety uudistus – johtaa katastrofiin ja sosiaaliseen kriisiin.
Päivätyössäni vuokralaisten edunvalvojana kuulen surullisia tarinoita siitä, kuinka asukkaat eivät ole voineet varautua myöskään siihen, että KELA tulkitseekin osin paikallisia sosiaalitoimistoja tiukemmin kuntakohtaisia kohtuullisia asumismenoja.
Huoleni kohdistuu vuokramarkkinoiden heikoimmassa asemassa oleviin, joiden pitäisi pienituloisuutensa ja siihen nähden suurten asumismenojen takia saada asumistuen lisäksi toimeentulotukea – ja joilla ei ole nyt KELA-kriisin takia edessään muuta vaihtoehtoa kuin leipäjonot.
Tilanne uhkaa johtaa pahimmillaan pikavippikierteisiin, luottotietojen menetyksiin ja häätöjen sumaan.
Asuntopolitiikka keskiöön
Kuntien yksi tärkeimmistä tehtävistä on vastata asuntopolitiikasta.
Asumiskustannukset ovat nousseet viime vuosina kotitalouksien tuloja nopeammin – varsinkin kasvukeskuksissa. Tämä on aiheuttanut monelle pienipalkkaiselle tai muutoin pienituloiselle huomattavia toimeentulovaikeuksia. Tämä on asia, johon voidaan puuttua hyvällä kunnallisella asuntopoltiikalla.
Suomessa on 1990-luvulta lähtien ollut eurooppalaisittain katsoen erittäin vähän säännellyt vuokramarkkinat. Vain valtion tuella rakennetuissa ARA-taloissa vuokrat on säännelty omakustannusperiaatteella. Muissa vuokrasuhteissa eletään vapaata markkinataloutta.
Sopimusvapaus tuntuu olevan vapautta lähinnä vuokranantajille, jotka vuokra-asuntopulan vallitessa kilvan korottavat vuokria. Asumisen pitäisi olla perusoikeus, mutta asunnottomuustilastot kertovat, että näin ei ole.
Vasemmisto haluaa rakentaa kuntia, joissa erilaiset ihmiset asuvat yhdessä samoilla asuinalueilla ja pääsevät osallistumaan oman elinympäristönsä kehittämiseen.
Vasemmistoliiton tavoitteena on rakentaa kuntia, joissa arki sujuu. Haluamme rakentaa kuntia, joissa jokaiselle löytyy tarpeitaan vastaava kohtuuhintainen koti.
Asumisen hinta pidetään kurissa riittävällä asuntotuotannolla ja vahvalla maapolitiikalla. Kunnan on kaavoitettava riittävästi asuntoja vastaamaan kysyntään ja rakennettava kuntaomisteisia kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja.
Vasemmistoliiton työkalupakissa on myös vuokrankorotusjarru, jolla suurimmissa kaupungeissa voitaisiin hillitä vuokrien kohtuutonta nousua, jos muut keinot eivät riitä.
Asuntoja ja homekoulut kuntoon
Kunnan on kannustettava erilaisia ihmisiä asumaan samoilla asuinalueilla ja toimittava asuinalueiden eriytymistä vastaan.
Vuokra-asuntoja on rakennettava tasapainoisesti eri puolille kuntaa ja palvelujen on oltava tasalaatuisia eri asuinalueilla.
Homekoulut ja muut sisäilmaongelmaiset rakennukset on korjattava tai uusittava. Uusien hometalojen syntyä on estettävä paremmalla rakennusvalvonnalla ja –neuvonnalla.
Ympäristöterveystarkastuksia on lisättävä. Korjausvelan syntymistä pitää estää korjausinvestoinneilla ja kunnossapidolla.
Leikkauspolitiikka on tullut tiensä päähän
Päätökset tulevaisuuden hyvinvoinnista tehdään kunnissa. Kunnallisvaalit 9. huhtikuuta ratkaisevat, kenen ehdoilla hyvinvointia edistetään.
Keskustan, kokoomuksen ja perusuomalaisten hallitus vie Suomea jatkuvasti suuntaan, jossa eriarvoisuus lisääntyy ja pahoinvointi kasvaa. Kunnissa voidaan kuitenkin tehdä asioita paremmin.
Kunnissa voidaan esimerkiksi päättää, että kaikilla lapsilla on tasa-arvoinen oikeus varhaiskasvatukseen ja että perusopetuksen ryhmäkokoja pienennetään sekä erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten tukeen panostetaan.
Tämä edellyttää kuitenkin, että kuntien valtuustoissa on riittävästi päättäjiä, joille ihmisten tasa-arvoinen hyvinvointi on ykkösasia.
Tehdään kuntavaaleista se käännekohta, jossa oikeistohallitukselle näytetään, että leikkauspolitiikka on tullut tiensä päähän ja nyt on aika uuden, inhimillisemmän politiikan astua tilalle.
Aloitetaan täältä puoluevaltuustosta loppukiri, joka saa kuntalaiset liikkeelle ja vasemmiston voittoon!
Hyvää ja energistä kokousta!