Kenen kanssa työntekijän kannattaa liittoutua?

Sveitsin kansanäänestys maahanmuuton rajoittamisesta on herättänyt laajaa keskustelua.

Toiset ovat harmitelleet sveitsiläisten kielteistä päätöstä eurooppalaisen vapaan liikkuvuuden periaatetta vastaan. Esimerkiksi Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja Annika Lapintie perusteli eilen aamutelevisiossa liikkuvuuden kuuluvan kaikille Euroopan unionin ja Euroopan talousalueen asukkaille. Sveitsin päätöstä harmittelevat näkevät, että Eurooppa on jakautunut suurtyöttömyyden maihin, ja maihin, joissa kärsitään työvoimapulasta. Siksi heidän mielestään on hyvä, että työvoima voi liikkua.

Keskustelussa on esitetty myös toisenlaisia kantoja. Vasemmistoliiton eurovaaliehdokkaana oleva metalliliittolainen pääluottamusmies Erno Välimäki puolestaan painotti blogissaan, että sveitsiläisten päätöstä pitää kunnioittaa. Hänen mielestään kansanäänestyskampanjan leimaaminen vain oikeistopopulistiseksi hankkeeksi on törkeää. Välimäen mielestä Sveitsin ratkaisussa äänestäneillä on ollut periaatteena turvata kotimaansa työpaikat ja työsuhteiden ehdot. Työläiset ovat hänen mukaansa äänestäneet palkkoja polkevan halpatyövoiman käyttöä vastaan.

Kolmatta suuntaa keskustelussa edustaa ns. oikeistopopulistinen ajatusmaailma. Perussuomalaisten uusi eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jari Lindström linjasi varsin selkeästi aamutelevision eilisessä haastattelussa, että maahanmuuttokysymykset on otettava vakavasti. Kyse ei ole vain Sveitsistä. Oikeistopopulistit ehdottavat vastaavaa äänestystä vapaasta liikkuvuudesta myös Suomessa.

Mikä on Suomen ja Euroopan suunta?

Mitä meidän pitäisi ajatella tästä käydystä keskustelusta? Kyse on tärkeästä asiasta. Kyse on pohjimmiltaan siitä, mikä on Euroopan unionin ja Suomen tulevaisuus, sekä kenen ehdoilla sitä rakennetaan.

Euroopan unionia on viety eteenpäin lähinnä rahamaailman vaatimusten mukaan. Komission ja EKP:n johdolla, talouskomissaari Olli Rehnin vahtimana, on toteutettu talouskuripolitiikkaa, joka on kurjistanut työntekijöiden asemaa kaikkialla Euroopassa, eniten kriisimaissa Etelä- ja Itä-Euroopassa.

Talouskuripolitiikka on ollut komission keino yrittää päästä ulos kapitalistien keinottelulla luomasta finanssikriisistä, joka romahdutti useiden eurooppalaisten maiden talouden. Talouskurin nimissä on eri puolilla Eurooppaa pyritty murtamaan minimipalkkoja, leikattu julkisia opintotukia ja työttömyysturvaa, nostettu arvonlisäveroa ja jossain myös eläkeikää sekä kyseenalaistettu ay-liikkeen asemaa ja oikeuksia.

Samaan aikaan on käyty verokilpailua siitä, mikä maa alentaa eniten yritysten verotusta. Komissio on myös puhunut pienten ja keskisuurten yritysten työturvallisuusmääräysten höllentämisen puolesta. Kaikki tämä, jotta talouskasvua syntyisi. Osa vasemmistosta on sopeutunut tähän ajatellen, että kun yritysten varallisuus kasvaa tarpeeksi, jää jotain työntekijöillekin.

Euroopan unionin maissa omaksuttu talouskuripolitiikka ei ole nostanut Eurooppaa talouskasvun tielle, vaan on sysännyt sen pitkittyneeseen taantumaan. Maanosa, josta piti tulla yksi maailman tuottavimmista ja kehittyneimmistä, jää muista jälkeen. Voitanee todeta, etteivät oikeiston eväät Euroopan tulevaisuuden suhteen näytä lainkaan valoisilta, ja heidän visiossaan työntekijän asemaa kurjistetaan edelleen.

Työvoiman liikkuvuus ja työehtojen valvonta

Palataan työvoiman liikkuvuuteen. Välimäen ajatusten taustalla on paljon sellaista huolta, joka koskettaa suomalaisen työntekijän arkea. Tuhansia työntekijöitä on irtisanottu, kun yritykset ovat järjestelleet tuotantoaan uudelleen. Tehtaita on siirretty muualle halvempia kustannuksia tavoitellen. Aloilla, joissa tuotantoa ei voida siirtää muualle, esimerkiksi palvelu- ja rakennusaloilla, on pyritty laskemaan työvoimakustannuksia.

Välimäen mukaan ulkomainen työvoima on vallannut rakennustyömaat. Tämä haastaa työehtosopimusten mukaiset palkat. Välimäki on oikeassa siinä, että ulkomaista työvoimaa työskentelee paljon rakennuksilla. Kukaan ei osaa sanoa varmasti oikeaa lukua, mutta joka tapauksessa puhutaan kymmenistä tuhansista työntekijöistä. Jokainen voi miettiä miltä muurarista tai kirvesmiehestä tuntuu, jos hänelle annetaan lopputili, ja tilalle tulee uusi työntekijä muualta. Helposti siinä ehkä laskee yhteen yksi + yksi, ja syyttää lopputilistä ulkomaalaista työntekijää, joka ei kuitenkaan todellisuudessa ole syyllinen ongelmaan.

Tutkimuksissa on havaittu, että ulkomaisen halpatyövoiman maahantuonnin taustalla on monenlaista rikollista toimintaa. Työntekijöitä pidetään usein surkeissa asuinoloissa ja heiltä kiristetään suurin osa ansaitsemistaan tuloista takaisin. Harmaan yritystoiminnan taustalla saattaa usein hääriä itseasiassa suomalaisia yrityksiä, jotka ovat siirtäneet toimiaan etelään, esim Viroon, kun ovat Suomessa joutuneet liiketoimintakieltoon. Rakennusalan ongelmana ovat pitkät aliurakointiketjut, joita on vaikea valvoa. Kun pääurakoitsija ei ole vastuussa siitä mitä ketjun alapäässä tapahtuu, on palkkojen polkeminen ollut mahdollista.

Työntekijöitä edustava Rakennusliitto ei ole jäänyt sormi suussa ihmettelemään rakennusalan muutosta. Paljastamalla räikeitä ylilyöntejä työntekijöiden kohtelussa se on painostanut viranomaisia toimimaan harmaata taloutta vastaan. Aktiivisen toiminnan seurauksena rakennusalalle saatiin veronumero. Jokaisella rakentajalla on oltava rekisteriin kirjattu veronumero, jos aikoo työskennellä rakennuksilla. Sen on kerrottu jo vähentäneen räikeimpiä ylilyöntejä työmailla.

Verottaja uutisoi äskettäin veronumerouudistuksen keränneet jo 160 miljoonaa euroa lisää verotuloja. Ensi kesänä lainsäädäntö tiukentuu. Kaikki yli 150 000 euron rakennusprojektit on ilmoitettava verottajalle. Kuukausittain on kerrottava rakennuksen urakoitsijat aliurakoineen, sopimussummat sekä työmaalla työskentelevät työntekijät. Rakennusalalla uskotaan, että tästä tulee vahva väline harmaata taloutta ja palkkojen polkemista vastaan.

Isänmaalliset isännät?

Elinkeinoelämän vyöryttämä kriisipuhe on uponnut suomalaiseen poliittiseen kenttään. Puolueet ja ammattiyhdistysliike ovat yllättävän laajalti sopeutuneet vaatimuksiin palkkojen jäädyttämisestä Suomen kilpailukyvyn nimissä. Saman ideologian hengessä alennettiin myös yritysveroa roimasti olettaen, että se toisi kasvua yrityksille ja työtä työntekijöille. Kun yritykset jatkoivat joukkoirtisanomisia, ja siirsivät voittojaan edelleen veroparatiiseihin, on heitä syytetty naiivisti epäisänmaallisiksi.

Pelkästään rakennusalan esimerkeistä voidaan huomata, että isänmaallisuus on asia, jota esiintyy lähinnä vain itsenäisyyspäivän puheissa, ei jokapäiväisessä yritystoiminnassa. Yrittäjät ovat osa toisiaan vastaan kilpailevaa markkinakenttää. Jos siinä haluaa menestyä pitää toimia muiden tavoin minimoiden kulut ja pyrkien maksimoimaan tuotot.

Omat vaatimukset esiin

Moralismin sijaan olennaista on huomata, että maailma on muuttunut merkittävästi ympärillämme viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Ennen suomalaisille yrittäjille riittivät kansalliset markkinat ja kompromissit ay-liikkeen kanssa. Nyt EK on selkein sanoin sanonut, ja yritykset toimillaan näyttäneet, tuon ajan olevan ohi. Toki ay-liike voi uskotella itselleen, että sopeutumalla yritysmaailman koko ajan kiristyviin joustovaatimuksiin se turvaa asemiaan, mutta mitkään tilastot eivät tue tätä ajattelua. Yhtä vähän suomalaista metallityöntekijää, myyjää tai pakkaajaa lämmittää puhe isänmaallisuudesta, jos se ei takaa tilipussiin täytettä.

Sen sijaan, että duunarit lähtisivät mukaan perussuomalaisten myyttiin isänmaallisten työnantajien ja työntekijöiden yhteisistä tavoitteista, olisi hyvä muistaa vanha työväenliikkeen tunnus: ”irti porvareista”. On selvää, että menestyäkseen vasemmiston ja ay-liikkeen on tehtävä itsenäistä edunvalvontaa, joka perustuu omien vasemmistolaisten vaatimusten esille nostamiseen. Tärkeintä on haastaa eurooppalainen talouskuripolitiikka, ja alkaa vaatia parannuksia työntekijöiden asemaan niin Suomessa kuin koko Euroopassa.

Eurooppalainen ammattiyhdistysliike on vaatinut uutta suuntaa Euroopalle. Tarvitaan vahva ja suuri investointiohjelma, jolla nostetaan Eurooppa kasvun ja kehityksen tielle. Sillä luodaan työtä ja ihmisille uskoa siihen, että Eurooppa voi olla muutakin kuin byrokraattien ja yritysmaailman projekti.

Eurooppalainen ammattiyhdistysliike on myös vaatinut, että ulkomaalaisten komentomiesten asema on selkeytettävä. Samalla se on vaatinut, että saapumismaan työehtosopimuksia on aina noudatettava. Tämä on vaatimus, jonka takana on hyvä seistä. Alipalkkaus on kriminalisoitava ja valvontaa vahvistettava.

Jaa:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *