Keravalta puuttuu 1918 punaisten muistomerkki – olisiko jo aika muistaa Keravan 31.1.1918 taistelua?

Keravan Vasemmistoliitto muisti kunniakäynnillä Punaisten muistomerkillä Suomen työväen vallankumouksen alkamisen vuosipäivää 27.1.1918, josta tuli kuluneeksi 95 vuotta. Puhuin muistomerkillä Tuusulan Paijalassa siitä, miksei Keravalla ole omaa 1918 punaisten muistomerkkiä.

Suomen 1918 tapahtumien taustalla oli räikeä epätasa-arvo yhteiskuntaluokkien välillä, joka lopulta kärjistyi luokkasodaksi ja vaati noin 37 000 uhria. Heistä noin 80 prosenttia oli punaisia, joita menehtyi teloituksissa sodan loppuvaiheissa ja etenkin vankileireillä sodan päätyttyä.

Tuusulan hautausmaalla on vanhan emäpitäjämme yhteinen aatteensa puolesta kuolleiden punaisten muistomerkki. Kerava kuului vielä vuonna 1918 Tuusulaan, kuten kuuluivat Järvenpää ja Korsokin.

Parista sadasta sodassa ja vankileireillä menehtyneestä tuusulalaisesta yli puolet oli alle 30-vuotiaita ja neljännes vieläpä alle 20-vuotiaita nuoria. Nämä nuoret halusivat rakentaa tasa-arvoisempaa Suomea ja siksi heidän muistoaan on vaalittava.

Uusi 1918 muistomerkki Keravalle?

Keravalla on Lapilanmäellä 1918 tapahtumiin liittyen valkoista osapuolta lähellä olleiden Lotta-Svärd -yhdistyksen ja suojeluskunnan vuonna 1939 pystyttämä ”1918 Pro Patria” -muistomerkki.

Sen sijaan 31.1.1918 Keravaa valkoisten Sipoosta ja Porvoosta tulleelta aseelliselta hyökkäykseltä puolustaneita ja taistelussa kaatuneita punaisia ei ole omalla muistomerkillä kunnioitettu.

Tasapuolisuuden nimissä on oikeutettua vaalia myös 1918 sisällissodassa hävinneen punaisen osapuolen muistoa. Historia ei ole vain voittajien historiaa.

Olisi korkea aika, nyt 95 vuoden jälkeen, että Keravalla ryhdyttäisiin toimiin, jotta Lapilanmäelle saataisiin valkoisten muistomerkin rinnalle punaisten keravalaisten muistomerkki. Toinen vaihtoehto voisi olla esimerkiksi vanhan muistomerkin korvaaminen uudella, joka olisi kaikkien 1918 sodan uhrien muistomerkki.

Nyt olisi viisi vuotta aikaa valmistella Keravalle uutta 1918 muistomerkkiä, ennen kun tapahtumista tulee kuluneeksi tasan 100 vuotta. Asiaan voisivat tarttua esimerkiksi paikalliset työvänpuolueiden osastot, ehkä muutkin yhdistykset sekä toivottavasti myös Keravan kaupunki. Uudelle Keravan historiaa kunnioittavalle muistomerkille voitaisiin hakea myös opetus- ja kulttuuriministeriön tukea sekä järjestää ehkä muistomerkin suunnittelukilpailukin.

Taustatietoja: Keravan taistelu 31.1.1918

Punaiset hallitsivat Etelä-Suomessa kaikkia suurimpia kaupunkeja ja teollisuuspaikkakuntia. Porvoossa kokoontuneet Itä-Uudenmaan valkoiset joukot hyökkäsivät Tuusulan pitäjään, punaiselle Keravalle. Tarkoituksenaan heillä oli Keravan työväentalolla kuulopuheiden mukaan olevan asevaraston valtaaminen sekä pääradan katkaisemisen, jonka he arvelivat auttavan Mannerheimin joukkoja.

31.1.1918 aamulla klo:7 alkoi valkoisten hyökkäys Lapilanmäen suunnasta Keravan asema-aluetta vastaan. Yllätyshyökkäys ei onnistunut, koska hyökkääjä kohtasi puolustukseen valmistautuneen punaisen joukko-osaston. Parin tunnin taistelun jälkeen valkoiset perääntyivät.

Aikalaislähteiden mukaan 5 valkokaartilaista kaatui ja 9 haavoittui, joiden lisäksi punaiset saivat vangiksi 4 valkoista. Punaisia kaatui omien ilmoitustensa mukaan 6 ja haavoittui 5. Kaatuneiden joukossa oli myös 21-vuotias Ida Savolainen, joka oli ensimmäinen luokkasodassa kuollut punainen nainen. Hän toimi sairaanhoitajana ja kuoli Keravan taistelussa sitoessaan haavoittunutta punakaartilaista.

Jaa:

Yksi kommentti “Keravalta puuttuu 1918 punaisten muistomerkki – olisiko jo aika muistaa Keravan 31.1.1918 taistelua?

  1. Jouni Tirkkonen

    Hei Pia,
    Punaiset onnistuivat saamaan Keravalla valkoisista torjuntavoiton 31.1.1918. Tuona samana päivänä alkoi Keravalla punainen terrori. Punaiset telottivat kostoksi kymmenkunta Keravalaista porvaria. Tuona päivänä teloitettiin mm. urakoitsija Matti Ludvig Toivonen, Jäspilän tilan omistaja Kaarle Hjalmar Silen, tiilitehtaan johtaja Gösta Teodor Hjelt, pumppu- ja armatuuritehtaan johtaja Juho Rautaheimo ja Mylly ja puunjalostus Oy:n toimitusjohtaja Kaarle Fabian Sipi. Myös neljä vangiksi jäänyttä valkoista telotettiin. Kumpikin sodan osapuoli syyllistyi tekoihin, jotka olisivat tänä päivänä sotarikoksia. Mielestäni telottajille ei muistomerkkiä tarvita, heidän uhreilleen kyllä. Oma vaarini oli muuten punavankina Tammisaaressa.

    Ystävällisin terveisin
    Jouni Tirkkonen
    Kerava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *