Työmarkkinajärjestöt neuvottelevat parhaillaan kilpailukykysopimuksen soveltamisesta alakohtaisesti. Työntekijälle ei tästä pöydästä ole tarjolla muuta kuin maksajan rooli. Muut seuraukset ovat nyt lähinnä arvailujen ja hurskaiden toiveiden varassa.
Ammattiliitot ovat kuvanneet neuvotteluita vaikeasti eteneviksi.
Osa ammattiliitoista ilmoitti jo etukäteen etteivät ne lähde sopimusta neuvottelemaan. Tällaisia olivat AKT, Suomen elintarviketyöläisten liitto, SLSY ja Rakennusliitto.
Osa ammattiliitoista lähti neuvottelemaan kriittisin reunaehdoin kuten esimerkiksi palvelualojen ammattiliitto PAM ja Metalliliitto. Etenkin PAM:issa tuntuu olevan syvä epäluottamus maan hallitukseen. Sen valtuusto kokoontui tänään ja useissa puheenvuoroissa syytettiin Sipilän hallista sopimusyhteiskunnan romuttamisesta ja pelon lietsonnasta. Samalla vaadittiin, että liitto pitää kiinni neuvotteluihin asettamistaan reunaehdoista.
Lisää voittoja omistajille
Arvostettu taloustoimittaja Jan Hurri pohtii ansiokkaasti kilpailukykysopimuksen seurauksia Taloussanomien artikkelissa. Ilmassa on paljon lupauksia, mutta käytännössä tiedämme vain sen, että jos sopimus toteutuu, niin työntekijöiden työaika pitenee, mutta tulot pienenevät koska erilaisia henkilöstösivukuluja siirtyy työnantajien vastuulta palkansaajien maksettaviksi.
Sopimus takaa sen, että yrityksiin siirtyy voittovaroja nykyistä runsaammin. Työnantajille on esitetty toiveita investoinneista ja uusista työpaikoista, mutta mitään pakkoa heillä ei ole toteuttaa niitä.
Hurrin mielestä yksi varteenotettava ja heikkojen talousnäkymien oloissa mahdollisesti houkuttelevakin vaihtoehto on nykyistä runsaampien voittojen jakaminen saman tien entistä runsaampina osinkoina tai yritysjohdon palkkioina yrityksen omistajille ja johtajille.
Jos voittovaroja on tarkoitus rahastaa ulos yrityksistä, lienee se parasta tehdä aikailematta. Varsinkaan kotimarkkinayrityksillä ei välttämättä ole liiemmin aikaa hukattavaksi.
Vyönkiristys
Palkansaajille Hurri ennustaa vyökiristystalkoita ja kotimarkkinoille suuria ongelmia kun kysyntä laskee.
”Kotimainen talous luultavimmin kärsii, mutta sitä eivät tiedä pääministeri Sipilä eivätkä muutkaan yhteiskuntasopijat, kuinka paljon kotimaisen kysynnän heikkenemisestä ehtii syntyä vahinkoa ennen kuin vienti alkaa vetää. Niin kuin eivät sitäkään, milloin vienti alkaa vetää – vai alkaako,” kysyy Hurri.
Mitä järkeä tässä sopimuksessa on?
Vaihtoehto: leikataan työaikaa, rakennetaan ja satsataan kasvualoihin
Hurri esittää ongelmat, muttei vaihtoehtoa. Sellainen on.
Lyhennetään työaikaa, synnytetään työpaikkoja investoimalla kasvaville uusille aloille kehittäen laadukkaita tuotteita, jotka kiinnostavat globaalisti. Satsataan kohtuuhintaiseen asumisrakentamiseen sekä kehitetään liikenteen infraa.
Vyönkiristämisen ja kurjuuden lietsomisen sijaan luodaan työpaikkoja, rakennetaan toivoa ja tulevaisuuden näköaloja.