Eduskunnan tarkastusvaliokunta linjasi tiistaina valmistuneessa mietinnössään asuntopolitiikkaa.
Tarkastusvaliokunta nosti mietinnössä esiin asuntojen kysynnän ja tarjonnan kohtaanto-ongelmaa. Pääkaupunkiseudulla asumisen kalleus ja kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen vähyys vaikeuttaa työvoiman saamista ja siten talouskasvun edellytyksiä.
Etenkään pieni- ja keskituloisten ulottuvilla olevaa asuntotarjontaa ei ole syntynyt pääkaupunkiseudulle riittävästi. Tämä asia on ollut tiedossa jo hyvin pitkään, ja siksi on todella surullista, että Suomen hallitus ei ole saanut aikaiseksi tehokkaampia toimia tilanteen korjaamiseksi.
Asumismenot ovat kasvaneet jyrkästi 2010-luvulla ja nyt suomalaisista jopa 15 prosenttia on tilanteessa, jossa tulot eivät riitä kattamaan asumismenoja.
Epäsuhtaa paikataan asumistuella, jota maksetaan Suomessa yli kaksi miljardia euroa vuodessa. Tästä huolimatta asumistuen kattavuus ei ole pysynyt kasvavien asumismenojen perässä, sillä asumistukea on valitettavasti leikattu viime vuosina. Tämä yhtälö ei toimi.
Yhdeksi ratkaisuksi tarkastusvaliokunta tarjoaa valtion tukemien kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen määrän lisäämistä. Valtion tukemien vuokra-asuntojen osuus vuosittaisesta asuntotuotannosta on 2010-luvulla ollut vain noin seitsemän prosenttia.
Tarkastusvaliokunnan mukaan ero aikaisempiin vuosikymmeniin on merkittävä, sillä vuosina 1970–1990 osuus oli keskimäärin noin 21 prosenttia vuosittaisesta asuntotuotannosta.
On hienoa, että tarkastusvaliokunnan mietinnössä on herätty huomaamaan valtion roolin jääneen asuntopolitiikassa liiaksi taka-alalle. Asuntopolitiikka on ollut liian ponnetonta, vaikka samaan aikaan yhteiskunnan menot asumistukipuolella ovat kasvaneet voimakkaasti.
Suomessa harjoitettu asuntopolitiikka saa mietinnössä aivan aiheellista kritiikkiä ja tämä on tervetullut keskustelunavaus näin eduskuntavaalien alla. Mietinnössä on paljon hyviä ehdotuksia, jotka vaalien jälkeen muodostettava uusi hallitus toivottavasti ottaa vakavasti ja tosissaan työn alle.