Asuntopula Helsingin seudulla on muuttunut krooniseksi, ja hinnat ovat nousseet ennätyskorkealle. Väkimäärä pääkaupunkiseudulla ja kehyskunnissa kasvaa, mutta kohtuuhintaisten vuokrakämppien puuttuminen uhkaa pian pysäyttää palvelualojen tarvitsemien työntekijöiden muuton seudulle.
Kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa asuntomarkkinoilla. Vuokra-asunnon etsijät ja asunnonostajat törmäävät pilviä hipoviin hintoihin sekä pitkiin asuntojonoihin. Kun kohtuuhintaisia kämppiä ei ole vapailla markkinoilla tarjolla vuokralaiset pakotetaan lain sallimia porsaanreikiä ja asuntopulaa hyväksikäyttäen sitoutumaan pitkiksi ajoiksi epäedullisiin vuokrasopimuksiin. Yhä kalliimpia hintoja kiskotaan yhä huonokuntoisemmmista ja pienemmistä asunnoista. Lakia pitäisi tiukentaa, porsaanreiät tukkia ja laittaa vuokranantajat todistamaan esittämänsä vuokrankorotuksen kohtuullisuus.
Asuntopolitiikkaa ihmisten, ei bisneksen ehdoilla
Asuntojen suuri kysyntä on kohottanut niiden hintoja. Kun hinnat ovat korkealla, ne nostavat myös vuokria erityisesti pääkaupunkiseudulla. Vuokra-asuntojen suurempi määrä pitäisi kohtuullisina paitsi vuokrat, myös omistusasuntojen hinnat. Halvat lainat ja matalat korot lisäävät omistusasuntojen kysyntää, mutta on vain ajan kysymys, milloin korot lähtevät nousuun ja mitä siitä seuraa ylisuuria asuntovelkoja ottaneille nuorille.
Suurin syy asumisen kalleuteen on se, ettei asuntoja ole kaavoitettu tarpeeksi. Uudet kaupunkilaiset tarvitsevat päiväkoteja ja kouluja, joiden rakentamisesta aiheutuu kaupungille kuluja. Siksi kaupungit haluavat rajoittaa kasvuaan ja kitsastelevat uusien asuntojen kaavoituksessa. Kun asuntoja ei ole kaikille halukkaille, hinnat nousevat ja kaupunkiin mielivä väki leviää useampaan kuntaan. Kuntien kannattaisikin muistaa uusien työikäisten asukkaiden mukanaan tuomat verotulot, joita kipeästi tarvittaisiin vanhenevan väestön kunnissa.
Lisää vuokra-asuntoja ja vuokrille katto
Helsinki, Espoo ja Vantaa ovat pelänneet väestönkasvua, eikä rakentaminen ole pääkaupunkiseudulla pysynyt muuttoliikkeen mukana. Valitettavasti myös kehyskunnat ovat laistaneet valtion kanssa tekemästään sopimuksesta rakentaa ja kaavoittaa riittävästi asuntoja. Onkin kehyskunnilta törkeää kermankuorintaa jättää yhteiset sopimukset noudattamatta ja lähinnä vain omakotitontteja kaavoittamalla keräillä varakkaimmat veronmaksajat itselleen.
Helsingin seudulle pitäisi rakentaa joka vuosi 13 000 uutta asuntoa, joista sopimuksen mukaan piti 20 % olla valtion tukemaa ARA:n rahoittamaa vuokra-asuntotuotantoa. Tätä valtio ja seudun neljätoista kuntaa tavoittelivat vuoden 2008 aiesopimuksessaan. Tavoitteesta on kuitenkin jääty joka vuosi useilla tuhansilla. Helsingin seudun kehyskunnat kuuluvat ehdottomasti metropoliin, sillä niiden 300 000 asukkaasta puolet käy töissä pääkaupunkiseudulla.
Tilanne on kestämätön. Tällä hetkellä gryndereiden bisnes ja heidän poliittiset juoksupoikansa määräävät tahdin vuokrankiskonnan, asuntokeinottelun ja tonttien pihtaamisen likaisin harmaan talouden höystämin keinoin. Suomeen tarvitaan kunnon asuntopolitiikaa, joka lähtee ihmisten tarpeista. Lakiin on kirjattava subjektiivinen oikeus asuntoon ja vuokralaisten oikeusturvaa on parannettava. Valtion asuntopolitiikka on laitettava uusille urille ja otettava keinovalikoimaan määräaikainen paluu vuokrasääntelyyn.
Satsaus joukkoliikenteeseen, päiväkoteihin ja kouluihin
Koska suuri osa asuntomarkkinoiden ongelmista nivoutuu maapolitiikkaan ja kaavoitukseen, tulee aiesopimusten olla nykyistä sitovampia. Kuntien ja valtion on sovittava sitovasti tontti- ja asuntotuotannon lisäämisestä sekä kytkettävä tie- ja ratahankkeet asuinalueiden suunnitteluun. Valtion ja kuntien yhteispelillä pystytään ohjaamaan asumista joukkoliikenneväylien varteen ja tiivistämään yhdyskuntarakennetta.
Asuntopolitiikan sivujuonteena myös kuntien valtionosuusjärjestelmä on muutettava huomioimaan, että kasvavat kaupungit joutuvat investoimaan tavallista enemmän päiväkoteihin ja kouluihin. Ylisuuret ryhmäkoot päiväkodeissa ja kouluissa johtuvat huonosta kokonaissuunnittelusta, mutta onneksi tilanne on korjattavissa jo huhtikuun vaaleissa, jos kansa päättää suunnata poliittisen muutoshalunsa Vasemmistoon. Toisenlainen politiikka on mahdollista!
Ehdottomasti vuokrat on aivan pilvissä jos mietit esm:nuorta jolla on ensimäinen työpaikka,palkka on ihan alle toimeen tulon rajan,ja siitä vähästä on maksettava suurin osa vuokraan.Yksityis markkinoillahan vuokra- asunto on sijoitus hänelle kenellä on varallisuutta ostaa sijoitus asunto,toisaalta vaikka siihen olisi otettu lainaakin niin vuokralainen sen lainan,korot ja yhtiövastikkeet maksaa.Mikäli hän saa siihen asuntotukea yhteiskunnalta niin se kaikki meneen tämän sijoittajan hyvksi.Mikä määrä yhteiskunnan rahoja siirretäänkään vuosittain sijoittajien taskuun keinotekoisesti pitämällä vuokrat ylisuurina.