Eniten kaupunginvaltuustoamme puhutti 1.2.2010 kokouksessa kotihoidontuen Kerava-lisä ja miten sen kehittämiseen tulisi suhtautua. Onko lapsiperheiden valinnan mahdollisuus kotihoidon ja päivähoidon väliltä Keravan kaupungin tarjoamana palveluna arvovalinta, strateginen valinta vai taloudellinen valinta? Vai ehkä jotain näiden väliltä? Itsekin olen allekirjoittanut viime keväänä valtuustoaloitteen Kerava-lisän kehittämisestä.
Arvovalintanäkemystä korostaneet toitottivat kotihoidon paremmuutta ja turvallisuutta pikkulapsen kehitykselle, jopa mielenterveydelle. Strategista valintaa korostaneet nostivat esiin sen, että kaupungille olisi näin lama-aikana selviytymiskeino tukea sitä, että perheet hoitaisivat pikkulapset kotona, verrattuna minkä verran maksaa päiväkotipaikka henkilökuntineen ja tilakustannuksineen. Taloudellista valintaa korostaneet totesivat, että kaupungille on tärkeää mahdollistaa pikkulasten äitien ja isien työssäkäynti, sillä heidän verotuloillaan katetaan päivähoidon lisäksi monia muitakin kunnallisia palveluita.
Käytin puheenvuoron, jossa ihmettelin puheita, joissa automaattisesti rinnastettiin rauhallinen ja turvallinen lapsuus ja kotihoito. Ikään kuin hyvää ja turvallista lapsuutta eivät saisi lainkaan ne lapset, jotka käyvät päivähoidossa. Itse olen 70-luvun lapsi, jonka äiti kävi palkkatöissä ja olin päiväkodissa, enkä usko sen minuun millään tavalla negatiivisesti vaikuttaneen. Päin vastoin, olen pienestä pitäen oppinut sosiaaliseksi ja reippaaksi, joista ominaisuuksista on paljonkin hyötyä ja iloa elämässä.
Nähdäkseni lapsuuden turvallisuus riippuu varsin paljon kotioloista ja olosuhteet perheissä vaihtelevat. Mielestäni on hyvä tarjota perheille valinnanmahdollisuus, että on mahdollista halutessaan jäädä elämäntilanteen sen salliessa joksikin aikaa kotiin hoitamaan lasta tai yhtä hyvin rauhallisin mielin viedä lapsensa päivähoitoon tietäen siellä täytettävän parhaalla mahdollisella tavalla varhaiskasvatustehtävät ja hoivan tarve.
Kotihoidontuen Kerava-lisää ei mielestäni tule kehittää päivähoidon resurssien kustannuksella, vaan pitää nämä asiat toisilleen aidosti vaihtoehtoisina. Nykyinen Kerava-lisä on niin pieni, ettei yksinomaan sen turvin kukaan tee sitä ratkaisua, että jäisi kotiin hoitamaan lapsiaan. Käytännössä kotiin jäävät siis ne, joilla on siihen varaa, ja jotka jäisivät muutenkin.
Jos ja kun Kerava-lisää joskus tullaan kehittämään, on muistettava, että kaikilla ei ole varaa jäädä pois työelämästä. On muistettava myös ne tavalliset lapsiperheet, joilla ei asuntolainan tai muun toimeentuloon vaikuttavan syyn takia ole mahdollista tehdä valintaa jäädä kotiin hoitamaan lapsiaan. Siksi myös kunnallisen päivähoidon resurssien turvaaminen ja kehittäminen on mielestäni erittäin tärkeää.
Moi,
tuli tästä mieleeni, että voisikohan se kotihoidon tuen kuntalisä olla reilusti suurempi vaikka siihen asti, kun lapsi on puolitoistavuotias? On kuitenkin moneen kertaan todistettu, että alle puolitoistavuotiaalle kotihoito on paras ratkaisu poikkeustapauksia lukuun ottamatta. Vasta puolentoista vuoden iässä lapsi alkaa vähitellen irtautua voimakkaasta riippuvuudesta äitiinsä, ilmaista itseään niin että muutkin kuin omat vanhemmat ymmärtävät ja lapsi osaa vähitellen syödä itse, ilmoittaa pissa- ja kakkahädästä ja niin edelleen.
En ihan ymmärrä niitä, joiden mielestä lapsi on pakko laittaa jo 9 kk ikäisenä hoitoon taloudellisista syistä. Asuntolainoihin voi anoa lyhennysvapaata ja kyllä nyt muutaman kuukauden pystyy elämään hyvin vähällä rahalla, jos todella haluaa. Kyse on arvovalinnoista, joita kyllä voidaan haluttaessa tukea.
Siis. On sekä lapselle että päiväkotien yms. työntekijöille parempi ja helpompaa, jos lapsi on vähintään puolitoistavuotias aloittaessaan hoidon. Siksi kotihoidontuen kuntalisä voisi olla reilusti suurempi siihen asti, kunnes lapsi on tuossa iässä. Se lisäisi perheiden valinnanvapautta aidosti.