Kuljetaan kohti valoisampia aikoja

Emme osanneet vuosi sitten odottaa koronapandemiaa, joka on vaikuttanut mahdollisuuksiimme tehdä töitä, käydä koulua, viettää vapaa-aikaa, tavata ystäviä ja sukulaisia. 

Maaliskuussa lapseni itki, kun hänen syntymäpäiviensä aikaan koko Suomi meni kiinni. Ne juhlat peruuntuivat, kuten monen muunkin syntymäpäivät tänä vuonna.

Pääsiäinen vietettiin ilman virpomisia, juhannuksena ei nähty kokkoa, poikkeusolot muuttivat äitienpäivää ja isänpäivää, samoin itsenäisyyspäivää vietettiin poikkeavin tavoin.

Kesällä saimme hengähtää, kun epidemia saatiin tiukoin toimin hallintaan. Nyt talven tultua korona vaikuttaa joulun ja uuden vuoden viettoon. On tärkeää, että jaksamme noudattaa suosituksia ja ohjeistuksia, joita epidemian hillintä vaatii.

Yksinäisyys vaivaa monia. Yhdistykset ja vapaaehtoiset järjestävät normaalisti yksinäisten ja pienituloisten joulujuhlia. Tänä vuonna, kun kokoontumiset eivät ole mahdollisia, ovat erilaiset keräykset toimittaneet ruoka-apua ja joululahjoja kassien muodossa.

Eduskunnasta käsin sain hankittua meille yhteisiä joululahjoja ensi vuodelle Tuusulanjärven vesiensuojeluun ja Keski-Uudenmaan kuntien museopolku -hankkeelle. Lisäksi aloitteestani kirjattiin kevyen liikenteen turvallisuuden parantamiseen hankkeet Kaskelantielle ja Vanhalle Lahdentielle. Lisäksi Strömforsin ruukin pajamuseolle myönnettiin tukea eduskunnan joululahjarahoista.

Nyt olemme rauhoittuneet joulutauon viettoon. Ilahdutetaan läheisiämme pienillä teoilla, yhteisellä kävelyretkellä tai etätapaamisella. Voimme pitää yhteyttä myös niihin ystäviin ja sukulaisiin, joita emme voi kasvotusten tavata. 

Me, jotka olemme tottuneet nykyään viestimään Facebookilla tai Whatsappilla, voisimme kokeilla osaammeko vielä soittaa puheluja ystävillemme.

Suomi on selvinnyt tähän asti koronasta paremmin, kuin moni muu maa. Vaikka elämme vielä kriisin keskellä, kuljetaan jo kohti valoisampia aikoja. Vuoden lyhin päivä on takana. Koronarokotukset ovat käynnistyneet. Se antaa toivoa, että ensi vuonna saisimme ottaa askelia normaaliin arkeen.

(Kolumni julkaistu 28.12.2020 Keski-Uusimaassa)

Jaa:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *