Olen ollut tyytyväinen Keravan tarjontaan lapsiperheille, täällähän on ainakin periaatteessa kaikki palvelut ja harrastukset lähellä. Tällä viikolla pääsimme nauttimaan mukavasta tarjonnasta Miskan kanssa muun muassa kirjaston satusiivessä pidetyssä kulttuuritoimen järjestämässä vauvojen värikylvyssä. Kerava on siitä hauska paikka, että kun kaupungin pinta-ala on suhteellisen pieni, on joka paikasta ainakin suhteellisen lyhyt matka kaupungin keskustaan ja joka paikkaan pääsee fillarilla.
Nyt on kuitenkin omakohtaisesti tullut koettua, että valitettavasti lapsiperheen arki ei täälläkään ole niin ruusuinen. Päivähoitopaikkojen pula on nimittäin iskenyt Keravallekin. Täälläkään ei enää ole kaikille tarjolla päivähoitopaikkaa läheltä kotia ja paikat ovat kuulemma muutoinkin kiven alla. Oma vanhempainvapaani on jo päättynyt, ja nyt vietän kotona vanhoja vuosilomia sekä säästövapaita pitäen Miskan kanssa enää kuukauden, ja sitten koittaa haikea paluu työelämään. Niin se on vuosi äkkiä vierähtänyt, juurihan vasta jäin äitiyslomalle.
Haimme Keravan kaupungilta Miskalle päivähoitopaikkaa hyvissä ajoin, sillä laitoimme varmuuden vuoksi päivähoitohakemuksen sisään jo kesäkuun alussa, jotta se olisi käsitelty ennen kesälomia. Ensisijainen toiveemme oli perhepäivähoitoon pääsy omalle alueellemme Sompioon ja toiseksi vaihtoehdoksi laitoimme oman alueemme päiväkodin. Meille kuitekin ilmoitettiin syyskuussa, että Sompiossa ei ole perhepäivähoidossa vapaita paikkoja. Saisimme Miskalle kuitenkin perhepäivähoitopaikan Kannistosta, joka on viereinen kaupunginosa.
Hakuprosessin yhteydessä esitin toiveen, että koska mieheni on opettajana Jaakkolan koulussa, olisi hyvä, jos Miskan päivähoitopaikka olisi Keravalla sellaisella suunnalla, että se osuisi hänen isänsä työmatkan varrelle. No, eihän Kannisto kyllä ole matkan varrella Sompiosta Jaakkolaan, mutta lenkki ei olisi sentään aivan valtava. Tähän olisimme olleet tyytyväisiä, koska olisi hyvä, ettei pienen lapsen hoitopäivä venyisi tarpeettoman pitkäksi, kun hänen isänsä kuitenkin on töissä sentään samassa kaupungissa ja voisi hakea pojan hoidosta aina ajoissa.
Nyt kuitenkin sain tämän viikon torstaina puhelun, että Miskalle suunniteltu perhepäivähoitopaikka olisikin voimassa (toki ihan pätevästä syystä) vain enintään huhtikuulle asti ja sitten tulisi eteen paikan vaihdos. Ja koska päivähoitotoimessa ymmärretään, ettei olisi hyvä, jos pienen lapsen hoitopaikka heti vaihtuisi, niin nyt ehdotetaankin meille toista perhepäivähoitajaa jo alusta pitäen. Mutta arvatkaapa mitä, tämä hoitaja olisikin Saviolla asti! Vastasin tähän heti, että ei käy, sillä mieheni kuljettaa lapsen hoitoon kävellen. Ajatelkaa nyt, kävellen Sompiosta Savion kautta Jaakkolaan, jolloin hänen työmatkansa pituus olisi nelinkertainen siihen verrattuna, jos lapsi saisi hoitopaikan läheltä omasta kaupunginosastamme.
Mielestäni kaupunki ei voi edellyttää, että lapsi tulee kuljettaa hoitoon autolla, sillä eihän kaikilla ole ajokorttia tai autoa. Eikä toiseen kaupunginosaan kuljettamista ole helppoa muutoinkaan hoitaa, koska kaupungissamme ei ole kunnollista sisäistä joukkoliikennettä. Jokaisella lapsella pitäisi olla oikeus hoitopaikkaan läheltä kotia myös Keravalla. Nyt odotamme miten meidän perheen hoitoasiat järjestyvät, Keravan kaupungillahan on onneksi vielä kuukausi aikaa näyttää meille lapsiystävälliset kasvonsa.