Suomalaisnuorten PISA-tulosten pitkäaikainen lasku on herättänyt vilkkaan keskustelun kriisin syistä. Osa poliitikoista on yrittänyt vierittää syytä maahanmuuton niskoille, mutta tosiasiat puhuvat toista. Vain 7,6 prosenttia oppilaista on maahanmuuttajataustaisia, ja PISA-tulosten lasku koski pääosin kantaväestöä.
Oppimiskyky ei ole erillinen saareke, vaan se kytkeytyy vahvasti lasten hyvinvointiin ja perheiden taloudellisiin resursseihin. Siksi Orpon ja Purran hallituksen leikkauspolitiikka, joka lisää lapsiperheköyhyyttä ja karsii kuntien valtionosuuksia, iskee suoraan koulujen arkeen.
Kun rahoitusta samaan aikaan vähennetään, kunnille syntyy pakko etsiä säästöjä tuntikehyksistä, oppimateriaaleista ja pahimmillaan myös suurentaa luokkakokoja.
Rahanpuutteen lisäksi kriisin taustalla painaa kouluissa tehty hallitsematon digiloikka. Vielä muutama vuosi sitten suunta oli sokeasti kohti digitaalisuutta. Kun laitteita ja vuosittain uusittavia digilisenssejä tuotiin luokkiin, moni päättäjä uskoi niiden tulevan oppikirjojen rinnalle.
Talouden realiteetit iskivät kuitenkin vasten kasvoja. Kalliiden järjestelmien ylläpito nielaisi budjetit, eikä rahaa paikoin riittänyt enää paperikirjoihin. Tämä euroissa haettu säästö maksettiin lopulta oppilaiden keskittymiskyvyn heikkenemisenä, levottomuutena ja romahtaneena lukutaitona. Lapsi ei opi lukemaan kirjoja, ellei hänellä ole niitä.
Riihimäen rohkea täyskäännös yläkouluissa osoittaa kuitenkin suunnan ulos umpikujasta. Kun kaupunki palautti fyysiset oppikirjat oppilaiden työpöydille, kyseessä ei ollut nostalginen perääntyminen, vaan välttämätön pedagoginen korjausliike. Ylen uutisoiman seurannan mukaan luokkien työrauha on palannut, pelien houkutukset kadonneet ja nuoret saaneet rauhan syventyä olennaiseen.
Uudistuksen saama kansainvälinen huomio Japania myöten todistaa, että Riihimäki toimii herätyskellona muullekin maailmalle. Digilaitteilla on paikkansa, mutta oppimisen ytimessä on edelleen ihmismieli, joka tarvitsee kehittyäkseen rauhaa, kirjoja, kynää, paperia ja riittäviä resursseja.
Kolumni julkaistu Keski-Uusimaassa 29.9.2026