Valtuusto kuuli 11.2.2013 Metropolialueen selvityshenkilöiden raportin erilaista ratkaisuvaihtoehdoista, joilla Helsingin seudun koko alueen yhteisiä asioita voitaisiin organisoida paremmin yli nykyisten kuntarajojen. Joidenkin mielestä kaikki on hyvin Keravalla, mutta mielestäni on mietittävä millaista elämää täällä eletään, ei vain viiden, vaan 50 vuoden kuluttua. Miten parhaiten voidaan organisoida asumisen, liikenteen ja ympäristön kysymykset koko Helsingin seudulla, johon Kerava kuuluu.
Kerava ei voi eristäytyä
Keravalla on pitkään ollut valtuustossa vallalla kummallinen hieman jopa ylimieliseltä vaikuttava ”Kerava keravalaisille” -asenne. On väitetty, että asiat on Keravalla hoidettu niin hyvin, että ”pärjäämme itsenäisinä”. Tästä voidaan olla montaa mieltä. Onko hyvin pärjäämistä ja sitä mainostettua ”erinomaista taloudenpitoa” se, että Keravalla palvelut tuotetaan säästöliekillä naapurikuntia halvemmalla ja meillä on esimerkiksi Suomen suurimmat luokkakoot? Monia palveluita Kerava ei nykyiselläkään tuota itsenäisesti, esimerkkinä vaikkapa joukkoliikenne, ympäristöpalvelut, ammatillinen koulutus, pelastustoimi ja erikoissairaanhoito.
On myös kuultu usein valtuustossa juttua siitä, että helsinkiläiset ja vantaalaiset hoitakoot itse ”omat ongelmansa”, joiden on viitattu liittyvän esimerkiksi vuokra-asuntojen puutteeseen, maahanmuuttajien kotouttamiseen, syrjäytymiseen jne. Haasteet kyllä koskevat koko seutua ja siten myös Keravaa. Samaan aikaan suurin osa työssäkäyvistä keravalaisista käy töissä Helsingissä tai Vantaalla. Emme siis ole työpaikkojen suhteen lähelläkään omavaraista. Toisaalta aika harvalla nykyisistä keravalaisista on itselläkään juuria Keravalla. Voisi jopa sanoa, että Keravan ja muiden kehyskuntien politiikka on eräänlaista kermankuorintaa, jos Helsingistä ja Vantaalta kelpaavat vain työpaikat, mutta eivät muuttohalukkaat asukkaat. Tänne kun joidenkin mielestä kelpaavat vain ”hyvät veronmaksajat”, toisin sanoen varakkaat.
Arjen helpottaminen
Keravan, Järvenpään ja Tuusulan Vasemmistoliiton osastojen yhteisessä Metropoli-keskustelussa pari viikkoa sitten totesimme, että Vasemmiston mielestä kuntauudistusta keskisellä Uudellamaalla toteutettaessa on otettava tavoitteeksi ihmisten arjen helpottaminen. Tärkeitä asioita Vasemmiston mielestä ovat työssäkäynnin ja asioinnin helpottaminen, hyvinvointipalvelujen turvaaminen, ympäristökuormituksen jarruttaminen sekä kohtuuhintaisen asuntotuotannon, erityisesti vuokra-asuntotuotannon, ja joukkoliikenteen edistäminen.
Vasemmiston mielestä kuntalaisten lähipalvelut ovat tärkeämpiä kuin vaakunat. Kuntien rajat eivät ole pyhiä ja muuttumattomia, onhan niitä tällä alueellamme muutettu aiempinakin vuosikymmeninä enemmän tai vähemmän useita kertoja. Kuntauudistuksen ytimessä tulee olla demokratia eli kuntalaisten mahdollisuudet vaikuttaa asuinympäristöönsä. Heitä on siihen myös kannustettava. Vaaleilla valittavien päätöksentekoelinten valtaa on korostettava. Nykyisellään valta on liukunut pois vaaleilla valittavilta kuntien valtuustoilta erilaisiin ylikunnallisiin kuntayhtymiin ja liikelaitoksiin, joihin sitten edustajiksi joka kunnasta pääsee käytännössä ehkä vain kahden suurimman puolueen edustajat.
Metropolihallinto ja lähidemokratia
Vaikka Helsingin seutu on nähtävä yhtenäisenä työssäkäynti- ja asiointialueena, ei siitä ole mielekästä muodostaa yhtä jättikuntaa. Kerava ei myöskään tulevaisuudessa ykkösvisioissamme ole Vantaan pohjoinen lähiö. Sen sijaan Vasemmisto toivoo selvitettäväksi uuden vahvemman kuntakokonaisuuden pohjaksi Tuusulan, Keravan ja Järvenpään muodostamaa maantieteellisesti ja historiallisesti yhtenäistä aluetta, jota voisi täydentää Sipoon pohjoisosa.
Koska Helsingin seudun metropolialue tarvitsee ennen kaikkea kokonaisuuden huomioivaa päätöksentekoa, pidän järkevänä erillistä vahvaa metropolihallintoa. Sille kuuluisi mm. maankäytön yleiskaavatasoinen suunnittelu ja päätöksenteko, erityisesti vuokra-asuntotuotannosta huolehtiminen, ympäristönsuojelu, liikenneratkaisut ja joukkoliikenteen kehittäminen sekä alueellinen maahanmuuttopolitiikka.
Metropolialueen ylin päätäntävalta tulisi olla vaaleilla valitulla metropolivaltuustolla, joka valittaisiin kunnallisvaalien yhteydessä. Kunnallisverosta tulisi paikallisvero, joka jaettaisiin kuntien ja metropolihallinnon kesken. Samaan aikaan lähidemokratiaa toteuttamaan voisivat mielestäni jäädä alueella nykyisin toimivat valtuustot, joille jäisi budjettivalta toteuttaa lähipalveluita, kuten huolehtia päivähoidon, peruskoulun sekä kirjaston, uimahallin ja muun vapaa-aika- ja nuorisotoimen järjestämisestä alueellaan.