Otsikon ”Mikä mättää maahanmuuttopolitiikassa?” alla järjestettiin vaalikampanjani Suorat sanat politiikasta -keskustelutilaisuuksien sarjan ensimmäinen keskustelu torstaina 10.2.2011 Keravan kirjastolla.
Amnestyn puheenjohtaja ja toimittaja Jussi Förbom puhui teemasta suomalainen maahanmuuttokeskustelu. Hän kirjoitti taannoin aiheesta kirjan Hallan vaara. Förbom kertoi, että vaikka viime vuosien aikana on etenkin nettiin ilmestynyt äänekäs joukko maahanmuuttokriitikoita, ei kyse ole uudesta asiasta.
Förbom on tutkinut kansanedustajien puheenvuoroja eduskunnan pöytäkirjoista ja huomasi, että siellä on pitkään puhuttu samoilla äänenpainoilla. Useissa puheenvuoroissa on turvapaikka- ja pakolaiskysymykset nähty vain järjestelmän näkökulmasta. Keskusteluissa on jätetty huomioimatta juuri ne ihmiset, jotka pyrkivät pakoon sotaa ja sortoa.
”Hallitusten linja pakolaiskysymyksiin ei tunnu muuttuneen vaikka sen kokoonpano on vaihtunut. En väitä, että kaikki kansanedustajat olisivat konnia, mutta vallalla on ollut vahvasti kansallismielinen linja”, Förbom totesi.
Kiduttava odotus
Ihmisoikeusliiton asiantuntija Terhi Hildén kertoi maahanmuuttoon liittyvän aina stressitekijöitä. Turvapaikanhakuprosessi voi kestää yli pari vuotta, ja joku on verrannut odottamista jopa kidutusprosessiin. Stressaavaa on nimenomaan jatkuva odotus. Hän näki, että tehokkaampi turvapaikkaprosessi olisi eduksi kaikkien kannalta.
Hildénin mukaan turvapaikanhakijoilta puuttuvat monet keskeiset oikeudet: ei voi avata pankkitiliä ja on laitonta työllistyä ensimmäisen puolen vuoden aikana. Eri maista tulleiden yhteisöjen kanssa työskennellyt Hildén kertoi, että viranomaisten on usein vaikea ymmärtää yhteisöllistä kulttuuria, kun Suomi painottuu niin vahvasti yksilölliseen kulttuuriin. Hildénin mukaan yhteisöllisessä kulttuurissa suhteet ovat usein hierarkkisia ja patriarkaalisia. Se luo haasteen viranomaisille.
Hildénin vetämän Kitke-hankkeen tavoitteena on torjua kulttuuriperäisiä haitallisia perinteitä ja pyrkiä helpottamaan maahanmuuttajien kotoutumista. Tätä on tehty mm. kutsumalla yhteisöjä työpajoihin, joissa ryhmät ovat kertoneet kokemuksistaan. Nuoret ovat kertoneet olevansa huolissaan vanhempiensa ongelmista ja perinteisestä tavan lakaista ristiriidat maton alle kunnes ongelmat paisuvat valtaviksi. Naiset etsivät ratkaisuja, ja näkivät toivoa koulutuksessa ja työelämässä. Miehet kaipasivat parempaa yhteyttä lapsiinsa ja asettivat toiveensa heidän tulevaisuudelleen. Mediaa kritisoitiin kotouttamista vaikeuttavana tekijänä. Esimerkiksi Afganistan on muutakin kuin tv-uutisointi talebaneista.
”Mikä on riittävää kotouttamista?”, Hildén kysyi. ”Onko olennaisinta oppia suomalaiset tavat vai toimia lakien mukaan? Useinkaan maassa vietetty aika ei korreloi kotouttamisen etenemistä. Usein nuorille kotoutuminen on helpompaa. Sitä edesauttaa myös työllistyminen,” Hildén totesi.
Ihmisyys esiin tilastojen takaa
Förbom täsmensi Hildénin puheenvuoroon viitaten, että mielenkiintoista on se, että olemme niin yksilöllisiä, mutta kun suomalaisia verrattaan muihin, pitääkin yhtäkkiä rakentaa kaikkia yhdistävää kansallista projektia, johon maahanmuuttajia on vaikea sovittaa. Olennaista olisi Förbomin mielestä nähdä asiat asioina. ”Miksi ei voida puhua asunto- ja sosiaalikysymyksistä, eikä suomalaisten asuntokysymyksistä ja maahanmuuttajien asuntokysymyksistä.”, hän pohti.
Vasemmistoliiton kansanedustaja Merja Kyllönen jatkoi kertomalla vasemmiston maahanmuuttopolitiikan linjauksista. Hänen mielestään olennaista on huomata, että Vasemmiston arvot tasa-arvosta ja solidaarisuudesta pätevät myös maahanmuuttajiin. Tärkeää on, että velvollisuudet ja oikeudet koskevat kaikkia ihmisiä olivat he kotoisin mistä tahansa. Olennaista on huomata, että maahanmuuttaja on ihminen, ei tilasto.
Turvapaikkaprosessin hitaus ongelmana
Kyllönen kertoi, että osa kollegoista eduskunnassa on haukkunut häntä jopa kukkahattutädiksi maahanmuuttopoliittisten linjojensa takia. Hän näkee, että medialla pitäisi olla keskeinen rooli syrjinnän ja rasismin vastaisessa työssä, jokainen negatiivisesti uutisoitu asia lisää ihmisten ongelmia työpaikoilla, kouluissa ja päiväkodeissa. Hänen mukaansa maahanmuuttajien terveystilanteesta on kerätty varsin vähän tietoa. Kyllönen oli Hildénin kanssa samaa mieltä siitä, että keskeinen ongelma on turvapaikkahakemusprosessin hitaus, joka ohjaa ihmisiä vastentahtoisesti harmaan talouden töihin ja johon liittyy jopa ihmiskauppaa.
Kyllönen näki, että kansalaisjärjestöt voisivat tulevaisuudessa ottaa vahvempaa roolia kotouttamisesta yhteistyössä kuntien kanssa. Julkiseen keskusteluun viitaten Kyllönen toivoi, että tutustuttaisiin tarkemmin asioihin, eikä mentäisi huhujen mukaan. ”Tieto voi lisätä tuskaa, mutta se avaa myös mahdollisuuden asialliseen keskusteluun”. Yleisön joukosta ajatusta tuettiin ja pyydettiin ihmisiä puuttumaan aktiivisesti kuullessaan maahanmuuttokriittisiä tai rasistisia kommentteja. Huhuilta pitää katkoa siivet vaatien todellisia perusteita väitteille. Ja on oikein todeta, että suomalaisiakin on vuosikymmenten saatossa muuttanut sadoin tuhansin siirtolaisiksi niin Amerikkaan kuin Ruotsiinkin.
Maahanmuuttajalasten opetus ja perhekerho Topaasi
Itse kerroin, että Vasemmisto on Keravalla ollut paikallisesti aktiivinen maahanmuuttokysymyksissä. Olen itse kasvatus- ja opetuslautakunnassa sekä valtuustossa puolustanut maahanmuuttajalasten oikeutta kotikielen opetukseen, koska se mielestäni antaa pohjaa muiden kielten, kuten suomen kielen opiskeluun ja myöhempään opinnoissa pärjäämiseen. Lisäksi olen jättänyt valtuustoaloitteen monikulttuurisen perhekerho Topaasin määrärahojen turvaamisesta tilanteessa, jossa sen toiminnan jatkuminen oli uhattuna viime vuonna. Aloitte sai vastakaikua valtuustossa, mutta mikä tärkeintä, siihen suhtauduttiin myönteisesti sosiaali- ja terveyslautakunnassa. Viime vuoden budjettiväännöissä Topaasin asema saatiin onneksi vahvistettua edes vuodeksi eteenpäin.
Vallitseva talousjärjestelmä on ajautunut kriisiin, eikä pysty enää tarjoamaan ihmisille asioita, joita johtajat ovat luvanneet. Johtajathan eivät tunnetusti sano, että ongelma on järjestelmässä, vaan hajota ja hallitse -politiikalla syyttävät ongelmista jotain vähemmistöä ja lietsovat kansalaisissa vieraanpelkoa. Siihen maahanmuuttajat ovat helppo kohde. Vasemmiston tehtävä on tämän ajattelutavan haastaminen. Kannattaa miettiä asiaa vaikkapa tällaisen esimerkin kautta: Onko meillä tavallisilla ihmisillä enemmän yhteistä elitistisen miljonääri Nalle Wahlroosin kanssa, vai toisten tavallisten ihmisten kanssa, jotka ovat tulleet jostakin toisesta maasta tänne etsimään turvallista elämää ja toimeentuloa perheelleen? Miten toivoisimme meihin suhtauduttavan, jos joskus joutuisimme itse lähtemään toiselle puolelle maailmaa etsimään turvaa?