”Koko hyvinvointivaltion palvelulupaus pitää miettiä uusiksi.” ”Kansalaisten on jatkossa otettava enemmän vastuuta itsestään ja läheisistään.” Mitä tälläiset lausumat käytännössä tarkoittavat?
Pohjoismainen hyvinvointivaltio ei syntynyt sattumalta, vaan se oli työväenliikkeen ja naisliikkeen tietoinen pitkäjänteinen poliittinen hanke. 1960-luvulta alkaen julkinen sektori otti Suomessa yhä enemmän kantaakseen hoivavastuun, mikä oli strateginen investointi työn tuottavuuteen.
Hyvinvointivaltio vapautti naiset lopullisesti työmarkkinoille, tuplasi kansakunnan osaamisreservin ja loi perustan nykyiselle veropohjalle. Yksityisen sektorin menestys on täysin riippuvainen tästä julkisesta infrastruktuurista.
Kun naiset siirtyivät kodista palkkatyöhön, heistä tuli kuluttajia, veronmaksajia ja osaavia työntekijöitä. Nykyinen työttömyystilanne ei ratkea paluulla menneisyyteen, vaan se romuttaisi juuri sen tuottavuushypyn, jolle Suomen vauraus on rakennettu.
Jos lasten, vammaisten tai vanhusten hoivavastuu vyörytetään takaisin perheille, yritykset menettävät parhaassa työiässä olevaa, korkeasti koulutettua työvoimaa.
Kansantaloudellisesti olisi tuhoisaa, jos asiantuntijat pakotettaisiin jättämään tuottava työ siirtyäkseen kotiin palkattomiin hoivatehtäviin.
Nykyinen työttömyystilanne ei ratkea käskemällä naisia kotiin ja kääntämällä kelloja taakse päin. Se vaatii investointeja koulutukseen ja teknologiaan, jotka nostavat työn jalostusarvoa.
Kysymys on myös tehokkuudesta ja laadusta. Taloudellisesti on järkevämpää, että ammattilaiset tuottavat hoivapalvelut keskitetysti, jolloin muu väestö voi keskittyä asiantuntemustaan vastaavaan työhön.
On vastuutonta rinnastaa omaisten antama apu ammattimaiseen, ympärivuorokautiseen hoitoon. Vanhusväestömme on yhä iäkkäämpää ja monisairaampaa, jolloin hoidon vaativuus ylittää maallikon voimavarat ja osaamisen.
Hoivavastuun palauttaminen koteihin olisi paluuta menneisyyteen, joka tuhoaisi naisten taloudellisen itsenäisyyden lisäksi Suomen kilpailukyvyn. Hyvinvointivaltio ei ole yksityisen sektorin rasite, vaan sen toiminnan elinehto.
Tämä on nimenomaan se peruskivi, jolle pohjoismainen menestys on rakennettu. Ilman hoivaa, koulutusta ja muuta julkisten palveluiden tuottamaa infraa yksityinen sektori ei selviytyisi työvoiman uusintamisesta tai epävakaan toimintaympäristön riskeistä.