Oppilaiden tukena, opettajien rinnalla – ohjaajat ansaitsevat oman teemapäivän! Sitä vietetään tänään. Hyvää koulunkäynninohjaajien päivää!
Ammattiliitto JHL käynnistää tänä syksynä koulunkäynninohjaajille omistetun vuosittaisen nimikkoammattipäivän. Tarkoitus on antaa näkyvyyttä ja arvostusta tälle tärkeälle ammattiryhmälle – porukalle, jota ilman suomalainen kouluarki ei pyörisi.
Minulla oli eilen eduskunnassa vieraana JHL:n ryhmä koulunkäynninohjaajia, joiden tärkeä viesti oli kirkas: jos todella halutaan, että oppimisen tuen uudistus saadaan onnistumaan, tarvitaan kouluihin lisää aikuisia.
Oikeisto on usein huolissaan lasten- ja nuorten joutumisesta ”pahoille teille” ja ”huonoon seuraan”. Oikeistohallituksella ei ole kuitenkaan mitään halua antaa tukea niille lapsille ja nuorille, joilla olisi siihen tarve. Siitä kertovat jatkuvat leikkaukset, jotka osuvat juuri perheiden ja koulujen arkeen.
Erityisen tuen tarve kasvaa kaikilla asteilla, eikä pelkkä paperilla oleva uudistus auta, jos arjessa ei ole riittävästi opettajia ja ohjaajia tukemassa oppilaita. Ohjaajat ovat usein niitä aikuisia, jotka pystyvät auttamaan esimerkiksi silloin, kun kielitaito on vielä heikko tai kun oppilas tarvitsee rinnallakulkijaa kouluarjen tilanteissa.
Yksi tapa, millä lapsille voidaan varmistaa useampi turvallinen aikuinen myös koulupäivän ulkopuolella, on aamu- ja iltapäivätoiminta. Toiminta mahdollistaa esimerkiksi läksyissä auttamisen, jotain mitä kaikissa perheissä ei ole aina mahdollista antaa.
Hallitus on nyt päättänyt nostaa aamu- ja iltapäivätoiminnan enimmäismaksuja. Päätös on härski ja jatkaa edelleen perheitä ja lapsia eriarvoistavaa politiikkaa. Päätöstä perustellaan sillä, että enimmäismaksujen nosto helpottaa kuntien tilannetta, kun valtionosuuksia leikataan.
Tässä logiikassa sotketaan kaikki mikä on mahdollista sotkea.
Valtionosuusleikkaukset ovat aina suora leikkaus kuntien peruspalveluihin, joka osuu väistämättä myös kasvatukseen ja koulutukseen. Tämän päälle vielä tehdään aamu- ja iltapäivätoiminnasta perheille kalliimpaa. Toisin sanoen kuntien kasvatus- ja perhepalveluita heikennetään kaksin verroin.
Koulunkäynninohjaajat ja heidän työnsä opettajien rinnalla sekä toteuttamansa pienten koululaisten iltapäivätoiminta eivät todellakaan ole pelkkä kuluerä. Ne ehkäisevät koulupudokkuutta ja lasten ja nuorten yksinäisyyttä.
Liian korkeat maksut ajavat perheet vaikeaan tilanteeseen. Mutta siitä Orpo ja Purra eivät välitä. Eriarvoistumiskehityksellä ei ole väliä. Perheiden hyvinvoinnilla ei ole mitään väliä. Ja RKP ja KD nielevät tämän yhtälailla.