Kansanedustajakollega Ville Merinen on nostanut mediassa esille, että eduskunnassa ilmenee avustajiin kohdistuvaa häirintää.
Häirintä ja ahdistelu on aina väärin. Siihen on puututtava työpaikoilla, oppilaitoksissa ja kaikkialla, oli kyseessä seksuaalinen häirintä tai muu epäasiallinen kohtelu.
Häirinnästä on kyse, jos henkilö on toistuvasti painostavan, uhkailevan, loukkaavan tai alistavan käyttäytymisen kohteena.
Seksuaalisella häirinnällä tarkoitetaan sanallista, sanatonta tai fyysistä, luonteeltaan seksuaalista ei-toivottua käytöstä, jolla loukataan henkilön henkistä tai fyysistä koskemattomuutta.
Sukupuoleen perustuvalla häirinnällä tarkoitetaan henkilön sukupuoleen, sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun liittyvää ei-toivottua käytöstä, joka ei ole luonteeltaan seksuaalista.
Turvallinen työpaikka on vapaa häirinnästä ja rasismista. Työnantajalla on velvollisuus puuttua häirintään saatuaan siitä tiedon. Eduskunnasta esille noussut häirintä on yhteinen ongelmamme.
Eduskunnan hallintoa johtaa kansanedustajista koostuva Kansliatoimikunta. Toimin itse Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän edustajana Kansliatoimikunnassa.
Koen Kansliatoimikunnan jäsenenä, että velvollisuutemme on puuttua ilmi tulleeseen häirintään. Ensin on selvitettävä häirintänä koettujen tapahtumien kulku. Selvittäminen on aloitettava välittömästi.
Koska ei ole tiedossa, ovatko häirintää kokeneet töissä eduskuntaryhmien ryhmäkanslioissa vai keskuskanslian alaisuudessa, on mielestäni kansliatoimikunnan vastuulla käynnistää koko henkilöstölle häirintäkysely.
Eduskunnassa on yhdenvertaisuuteen ja työsuojeluun liittyvät prosessit, joiden kautta asian olisi pitänyt nousta esiin. Prosessit eivät ilmeisesti toimi, jos häirintätapaukset eivät tule ilmi virallisia reittejä, vaan median kautta.
Jos kyseessä on vakava häirintä, toivottavasti häirinnän uhrit rohkaistuisivat tekemään rikosilmoituksen poliisille.
Olen itse ollut töissä työelämän tasa-arvoon liittyvissä hankkeissa parikymmentä vuotta sitten, enkä silloin olisi voinut uskoa, että nämä asiat eivät ole vieläkään kunnossa.
Vaikeista asioista on uskallettava puhua, vaikka on turhauttavaa, että tälläistä tapahtuu yhä 2026.
Epäasialliseen käytökseen on puututtava aina. Nollatoleranssi häirinnälle ja ahdistelulle. Myös eduskunnassa.