”Julkinen talous on edelleen kriittisessä tilassa”, sanoi pääministeri Orpo tänään.
Todellisuudessa oikeistohallitus on itse ajanut julkisen talouden tähän tilaan luomalla leikkauspolitikkallaan kurjistumiskierteen, syvenevän työttömyyden ja heikentämällä valtion tulopohjaa veronkevennyspäätöksillään.
Kehysriihessä haetaan nyt uusia 400 miljoonan euron säästöjä, koska aiemmat massiiviset leikkaukset eivät ole purreet. Sosiaali- ja terveyspalveluista aiotaan karsia peräti 200 miljoonaa lisää. Esimerkiksi työtoiminta ja sosiaalinen kuntoutus aiotaan lakkauttaa.
Orpon ja Purran hallituksen linja on suomalainen versio thatcherilaisesta ”shokkitaloudesta”.
Myytti valtion tyhjästä kirstusta on murrettava. Oikeisto on itse tietoisesti ja pitkäjänteisesti ajanut valtion tulopohjan murentamista.
Vuonna 2000 kokonaisveroaste oli 47 % BKT:sta, kun vuonna 2024 se oli enää 42 %. Suomi on keventänyt verotustaan noin 12 miljardilla eurolla vuoden 2000 tasosta.
Painopistettä on vähitellen siirretty varallisuuden verotuksesta työn ja kulutuksen verotukseen, mikä tuntuu eniten pieni- ja keskituloisten kukkarossa. Samaan aikaan suurituloisimpien verotusta on kevennetty ja suuryrityksille suunnitellaan yhä yhteisöveron alennusta.
Ehkä kaikkein lyhytnäköisintä näköpiirissä ovat kuitenkin sote-järjestöjen rahoituksen leikkaukset. Järjestöt tekevät sen ruohonjuuritason työn, johon hyvinvointialueilla ei ole resursseja: ne tarjoavat matalan kynnyksen apua mm. mielenterveysongelmiin, päihdekuntoutukseen ja yksinäisyyteen.
Jos järjestöjen ennaltaehkäisevä verkko revitään alas, apua tarvitsevat ihmiset eivät katoa minnekään. He siirtyvät kalliiseen erikoissairaanhoitoon, lastensuojeluun ja poliisin hoidettavaksi.
Leikkaamalla järjestöiltä hallitus ei säästä todellisuudessa mitään, vaan siirtää laskun moninkertaisena huomiseen. Tämä ideologinen kurjistaminen tuhoaa yhteiskunnan ennaltaehkäisevän ytimen, ja sen jättimäinen inhimillinen ja taloudellinen lasku lankeaa tuleville sukupolville korkojen kera.