Oletteko huomanneet, että oikeistopopulistit ovat alkaneet viitata Orwelliin myös Suomessa?
Yhdysvalloissa ja Euroopassa oikeistopopulistit ja äärioikeisto viittaavat usein Orwelliin kritisoidessaan ”poliittista korrektiutta” tai sosiaalisen median alustojen moderointia, väittäen niitä uuskieleksi tai sensuuriksi.
Kun oikeistopopulistit huutavat ”orwellilaista” joutuessaan vastuuseen puheistaan tai kohdatessaan faktantarkistusta, he tekevät itsestään paradoksaalisen hahmon.
Orwell vastusti juuri sellaista kansallismielistä ja autoritaarista liikehdintää, jota äärioikeisto edustaa.
On historiallisesti ontuvaa käyttää fasismin vastaisen taistelun veteraania puolustamaan liikkeitä, jotka flirttailevat samojen metodien kanssa.
Kun äärioikeisto poimii Orwellin teoksista vain pelkät symbolit, kuten ”ajatuspoliisin”, mutta sivuuttavat teosten syvän humanismin, antikolonialismin ja työväenluokan puolustamisen, syntyy räikeä ristiriita.
George Orwell oli nimittäin loppuun asti demokraattinen sosialisti, joka vastusti sekä fasismia että stalinismia. Orwell kritisoi aina valtaa, joka polkee heikompia. Orwell oli myös humanistinen ateisti, jonka ajattelu perustui moraalisiin arvoihin ilman uskonnollista pohjaa.
Äärioikeiston retoriikassa ”eliittiä” vastustetaan usein siksi, että halutaan itse rajoittaa muiden, kuten vähemmistöjen, oikeuksia. Tämä on suora vastakohta Orwellin tavoitteelle suojella yksilöä mielivallalta.
Orwell piti historian uudelleenkirjoittamista yhtenä pahimmista totalitarismin merkeistä. Nykyinen äärioikeistolainen historiapolitiikka ja tieteellisten faktojen, kuten ilmastonmuutoksen tai holokaustin kiistäminen, ovat oppikirjaesimerkkejä siitä, mitä Orwell kuvasi.
Tuorein esimerkki on Päivi Räsäsen tuomiota kiihottamisesta kansanryhmää vastaan kommentoinut professori Markku Ruotsila. Hän yrittää käyttää Orwellia lyömäaseena ”woke-ideologiaa” vastaan.
Paradoksi on siinä, että Orwellille uuskieli oli väline, jolla valtio kätki omat rikoksensa ihmisyyttä vastaan ja kavensi ihmisten ajattelukykyä. Konservatiivien kritiikissä termi taas laajennetaan koskemaan sosiaalista edistystä.
Ruotsilan viittaus Orwelliin on Räsäsen tapauksen kohdalla oppikirjaesimerkki siitä, miten Orwellin käsitteet irrotetaan niiden alkuperäisestä kontekstista ja valjastetaan nykypäivän kulttuurisodan välineiksi.
Räsänen ei saanut tuomiota raamatun siteerauksesta, kuten hän ja hänen tukijansa väittävät, vaan korkeimman oikeuden perusteluiden mukaan tuomio tuli homoseksuaalien solvaamisesta ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.
Korkeimman oikeuden päätöksessä tehtiin perusoikeuksien punnintaa. Toisessa vaakakupissa olivat sanan- ja uskonnonvapausasiat. Toisessa vaakakupissa oli se, että aivan kaikille kuuluu ihmisarvo, yhdenvertaisuus ja syrjimättömyys.
Yleensä oikeistopopulistien viittaukset Orwelliin keskittyvät 1984-teoksen käsitteisiin, kuten uuskieleen, ajatuspoliisiin ja isoveljeen. Näitä käytetään useimmiten silloin, kun halutaan kritisoida vihapuhelainsäädäntöä, poliittista korrektiusvaatimusta tai valtion harjoittamaa valvontaa.
Tämä sivuuttaa sen, että Orwellille totuus oli absoluuttinen arvo. Orwell ei puolustanut oikeutta levittää valheita tai lietsoa vihaa, vaan oikeutta kertoa tosiasioita vallanpitäjiä vastaan.