Pohjolan tulee olla ydinaseeton tulevaisuudessakin – olen valmis äänestämään huonoista vaihtoehdoista vähiten huonoa

Nato-kantani on kriittinen nyt ja jatkossakin. Päätös jaa vai ei -napin painamisesta ei ole helppo, sillä tiedostan sekä liittoutumisen että liittoutumattomuuden riskit.

Olen halunnut kevään aikana kuunnella eduskunnassa mahdollisimman montaa ja erilaisista taustoista tulevaa asiantuntijaa sekä pohtia kantaani perusteellisesti. 

Päätöksentekoa on leimannut kiire, hoputus ja painostus sekä vastustajien että kannattajien puolelta, kuin myös median taholta. Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on horjuttanut useimpien suomalaisten – mukaan lukien minun – turvallisuuden tunnetta, mikä on vaikuttanut kiireen tuntuun tässä vaikeassa tilanteessa.

Olisin toivonut asiasta monipuolisempaa ja syvällisempää käsittelyä, kiihkotonta ja kiireetöntä kansalaiskeskustelua sekä kansanäänestystä Natoon liittymisestä. Työrauhaa päätöksenteon tueksi on ollut vaikeaa saavuttaa. 

***

Lähtökohtaisesti olen ollut aina Nato-jäsenyyttä vastaan, mutta olen kokenut velvollisuudekseni tässä muuttuneessa Euroopan turvallisuuspoliittisessa tilanteessa kuunnella aivan kaiken tarjolla olevan analyysin liittoutumisen puolesta ja sitä vastaan.

Olen pitänyt huolta omalta osaltani, että oman valiokuntani kuulemisiin kutsun saivat myös kriittiset tutkijat ja rauhanjärjestöt, jotta näkemyksiä kuultiin monipuolisesti.

Asian perusteellinen käsittely on vahvistanut käsitystäni eurooppalaisen turvallisuustilanteen radikaalista muutoksesta. Ukrainan sota ja Venäjän uhkaukset käyttää ydinaseita asettavat koko Euroopan vaaraan. Niin kauan kuin Venäjällä on ydinaseita me emme ole turvassa. Sen turvallisemmiksi en tietenkään  koe muidenkaan maiden, kuten USA:n ydinaseita. 

***

Olemme joutuneet elämään koko tämän kevään varsin epävarmassa tilanteessa, koska suuri naapurimme on heittäytynyt niin arvaamattomaksi ja aggressiiviseksi. 

Siksi on loogista, että enemmistö suomalaisista on kääntynyt kannattamaan sotilasliitto Naton jäsenyyttä, vaikka päätös ei ole ollut kaikille helppo. Olemmehan tottuneet elämään maassa, joka on tunnettu liittoutumattomuudestaan ja rauhanvälittäjänä toimimisesta.

Emme keskustelisi Suomen Nato-jäsenyydestä, ellei nimenomaan Putin olisi pakottanut meidät arvioimaan Suomen turvallisuuspoliittista linjaa uudelleen.

Itselleni ja ilmeisesti myös monelle suomalaiselle ensimmäinen todella pysäyttävä hetki ennen sodan alkua oli Putinin puhe, jonka hän piti vain kaksi päivää ennen hyökkäystä . Puheessaan Putin väitti, että nykyinen Ukraina on Leninin virhe. 

Putin totesi, että prosessi alkoi vuoden 1917 vallankumouksen jälkeen, kun Lenin antoi Ukrainalle liian anteliaat oikeudet. 

Puhe tuntui erityisen kylmäävältä sen vuoksi, että vaikkei Suomea mainitukaan suoraan, Putinin lähestymistapa viittasi myös Suomea koskevaan historiaan. 

Suomi kuului Venäjän keisarikuntaan vuosina 1809–1917. Myös Suomen itsenäisyyden vahvistaman sopimuksen allekirjoitti Lenin.

Venäjän ulkopolitiikka on myös jo pitkään perustunut voimapolitiikkaan ja se on tavoitellut etupiirijakoon perustuvaa turvallisuusrakennetta Euroopassa.

Samaan aikaan haluan myös korostaa, että Suomi ja Ukraina eivät ole samassa asemassa suhteessa Venäjään, eikä Ukrainan tilannetta voi monistaa koskemaan Suomea.

***

Todella toivon, että venäläiset ihmiset, kansa, sotilaiden äidit ja sotaa vastaan mieltään osoittaneet saavat vielä joskus aikaan muutoksen. 

Toivon naapurimaamme demokratian ja ihmisoikeuksien vielä nousevan sekä oligarkkien vallan murtuvan. Sen voivat tehdä vain venäläiset itse.

Luottamus Venäjän valtioon, sen nykyiseen hallintoon sekä Suomen ja Venäjän välisiin suhteisiin on valitettavasti menetetty erittäin pitkäksi aikaa. 

Näin käy, kun isompi naapuri hyökkää väkivaltaisella tuhovoimalla yhden naapurinsa kimppuun ja uhkailee ja pelottelee muita pienempiä naapureitaan.

Venäjän imperialistinen hyökkäyssota Ukrainaan on jatkumoa aiemmille traagisille tapahtumille Itä-Ukrainassa, Georgiassa ja Tsetseniassa. 

***

Suomen turvallisuuspoliittinen linja on vuosikymmenten ajan perustunut liittoutumattomuuteen. Meillä on kokoamme suurempi maine rauhanvälittäjänä ja kansainvälisen sääntöperustaisen järjestelmän vahvana tukijana.

Tätä samaa sääntöperustaista järjestelmää on Putinin käynnistämä hyökkäyssota Ukrainassa räikeästi rikkonut.

Euroopan muuttunut turvallisuuspoliittinen tilanne on sellainen, että tätä vakaata ja pitkää linjaa on jouduttu arvioimaan uudelleen. 

Kenelläkään ei ole kristallipalloa, eikä kukaan meistä tiedä tarkalleen, mitä lähivuosina tulee tapahtumaan. Vielä vaikeampaa on ennustaa pidemmälle tulevaisuuteen.

On ollut erittäin tärkeää, että eduskunnan eri valiokunnat ovat asiantuntijatietoon perustuen arvioineet kevään aikana millaisessa turvallisuusympäristössä nyt elämme ja millaisia johtopäätöksiä siitä on tehtävä.

***

Ajankohtaisselonteon mukaan “Naton ennaltaehkäisevä vaikutus perustuu viime kädessä Yhdysvaltojen sotilaalliseen kykyyn ja ydinasepelotteeseen.” 

Ylipäänsä meidän tulee ottaa huomioon, ettei Naton 5. artiklan turvatakuista tai niiden sisällöstä ja muodosta ole täyttä varmuutta.  Naton turvatakuut eivät ole mikään automaatio, vaan päätös artikla 5:n aktivoinnista edellyttää päätöstä kaikissa jäsenmaissa.

Artikla 5 aktivointi ei myöskään velvoita Naton jokaista jäsenvaltiota osallistumaan sotilaallisesti hyökkäyksen kohteeksi joutuneen jäsenmaan puolustamiseen, vaan kaikilla on velvollisuus antaa jonkinlaista apua. 

Hyökkäyksen tapahduttua jäsenmaat kävisivät keskustelua velvoitteesta ja siitä, mitä se apu olisi. Jokainen maa vastaa viime kädessä aina itsenäisesti, myös Naton jäsenenä, omasta puolustuksestaan. 

***

Nato-jäsenyyden seurauksena Suomelle syntyy myös pitkä, mahdollisesti jännitteinen Nato-raja Venäjän kanssa, joka tulee olemaan uusi pysyvä tila turvallisuuspolitiikassamme.

Kun Suomi on nyt mitä ilmeisimmin hakemassa Naton jäsenyyttä, meidän on varauduttava myös riskeihin.

Päätökset Nato-operaatioista tehdään aina kansallisesti. Suomen tuleekin korostaa,että mahdollinen  jäsenyytemme Natossa on nimenomaan puolustuksellinen, emmekä tule hyväksymään maaperällämme ydinaseita, pysyviä sotilastukikohtia tai pysyviä Naton joukkoja. 

Mielestäni meidän on Norjan tapaan päätettävä näistä jäsenyyden ehdoista kansallisesti itse mahdollisimman pian ja mahdollisimman selkeästi. 

Lisäksi itse pidän erittäin tärkeänä tietona sitä, että Natosta voi myös erota. Mikään liittoutuma ei ole ikuinen, eikä sitä tule olemaan tämäkään. Sen todistaa meille historia.

***

Tasavallan presidentin ja pääministerin ilmoitettua yhteisestä myönteisestä kannastaan, on selvää, että Suomi tulee liittymään Naton jäseneksi.

Suhtaudun Nato-jäsenyyteen edelleen kriittisesti. Olen todella pahoillani, että muunlaisia turvallisuutta lisääviä vaihtoehtoja meille ei ole nyt tarjolla, joista voisimme valita.

Olisin itse toivonut, että olisimme voineet pohtia asioita rauhassa ja liikkua kohti Pohjoismaista turvallisuus- ja puolustusmallia.

Pohjoismaisessa mallissa olisi mielestäni ollut aineksia myös arvoyhteisölle, toisin kuin Natossa. En usko, että USA:n, Turkin, Unkarin ja Puolan kaltaisten maiden kehitykseen kannattaisi samastua, päinvastoin.

Ymmärrän siksi erittäin hyvin, että turvallisuuspoliittisen tilanteen muutosta voi arvioida myös siten, että kriittisyys ja riskiarviot johtavat päinvastaiseen päätelmään kuin itselläni.

Vaikka näen liittoutumisessa myös riskejä, olen valmis hyväksymään Suomen Nato-jäsenyyden, koska se on Suomen kansan ja Suomen eduskunnan selvän enemmistön tahtotila. 

Lisäksi näen, että huonoista vaihtoehdoista on nyt valittava se, joka on vähiten huono. 

Huonoin vaihtoehto olisi se, että jäisimme yksin Naton ja Venäjän väliin. Vähiten huono vaihtoehto on se, että kuljemme samaan suuntaan ja yhtä jalkaa Ruotsin kanssa.

Tästä syystä, kun asiasta äänestetään, aion äänestää jäsenyysprosessin käynnistämisen puolesta. 

Tulen ajamaan aktiivisesti ydinaseriisuntaa ja sitä, että Suomi allekirjoittaa YK:n ydinasekieltosopimuksen. 

Toivottavasti siitä saadaan aikaan Pohjoismainen kampanja, koska uskon, että ydinaseiden kieltäminen olisi yhteinen intressimme, kun kaikki Pohjoismaat jatkossa ovat Naton jäseniä.

Suomen tulee jatkossakin tehdä laajaan turvallisuuskäsitykseen ja ihmisoikeuksiin perustuvaa ulko- ja turvallisuuspolitiikaa ja toimia aktiivisena rauhanvälittäjänä ja aseidenriisunnan edistäjänä maailmalla.

***

Tämä päätös ei ole minulle aina Natoa vastustaneena lainkaan helppo. Olen saanut äänestäjiltäni yhteydenottoja sekä liittoutumisen puolesta että sitä vastaan, melkeinpä puolet ja puolet. Joten tiedän, että osa pettyy johtopäätöksestäni. 

Itse näen samoista vasemmistolaisista näkökulmista mahdolliseksi päätyä molempiin johtopäätöksiin, sillä riskittömiä ja aidosti hyviä vaihtoehtoja ei ole nyt tarjolla. Siksi oman analyysini teko on ollut hidasta ja todella vaikeaa. 

Siksi myös toivon, että me vasemmiston sisällä suhtaudumme solidaarisesti toistemme päätöksiin. Emme leimaa ketään putinisteiksi tai natottajiksi sen perusteella, mille kannalle kukin on päätynyt, sillä noista näkökulmista kumpikaan ei ole vasemmistolainen, eikä ainakaan Vasemmistoliiton eduskuntaryhmässä kenenkään peruste omalle kannalleen.

Jaa:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *