Poistaisiko perheministeri köyhyyden?

Tuoreet tutkimukset kertovat karua kieltä suomalaisen yhteiskunnan kehityksestä. Lapsiperheiden köyhyys on kolminkertaistunut 1990-luvulta. Tuloerot ovat palanneet 1970-luvun tasolle. Leipäjonoissa on Keski-Uudellamaallakin yhä enemmän lapsiperheitä. Pääministeri Kiviniemi ehdotti perheministeriä, mutta miksi hän ei esitä toimia lapsiköyhyyden poistamiseen?

Tilastokeskus julkaisi taannoin vuoden 2009 tilastot pienituloisuudesta. Sen mukaan lapsiköyhyysaste Suomessa oli 13,2 %. Lapsiköyhyysasteella tarkoitetaan pienituloisimpiin kotitalouksiin kuuluvien lasten osuutta kaikista alle 18-vuotiaista. Yksinhuoltajaperheissä lapsiköyhyysaste oli peräti 26,9 %.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n tutkimukset kertovat, että köyhyys kasautuu ja myös periytyy sukupolvelta toiselle. Siksi lapsiköyhyyteen on puututtava. Leipäjonot on purettava tuntuvilla tulonsiirroilla, kuten perusturvan ja lapsilisien korotuksilla.

Pieni- ja keskituloisilla perheillä lapsilisät menevät suoraan kulutukseen, eivätkä edes riitä siihen. Lapsilisä kompensoi vain pienen osan vanhemmille lapsista aiheutuvia kulutusmenoista. Lapsilisän tarkoituksena on tasata lapsesta aiheutuvia kustannuksia lapsettomien talouksien ja lapsiperheiden kesken.

Lapsilisien reaalitaso on laskenut viimeisen 15 vuoden aikana. Lapsilisiä leikattiin 1990-luvun puolivälissä rankalla kädellä. KELA:n mukaan lapsilisät ovat jääneet ansiotuloista jälkeen 66 %. Pieniä korotuksia on tehty, mutta ne eivät kompensoi sitä, miten inflaatio on lapsilisiä syönyt. Lapsilisien ostovoima on alentunut niin, että ensimmäisestä lapsesta maksettavan lapsilisän arvo on KELA:n mukaan 19 % ja toisesta lapsesta 29 % alempi kuin vuonna 1995.

Pahin epäkohta on, että lapsilisä leikkautuu köyhimmiltä pois. Perheet, jotka joutuvat turvautumaan toimeentulotukeen, menettävät lapsilisän kokonaan. Lapsilisä on muutettava etuoikeutetuksi tuloksi, joka ei vaikuta toimeentulotukeen. Vaalien alla tämä on nyt oivallettu muuallakin kuin vasemmistossa, joka on vaatinut asiaan muutosta eduskunnassa toistakymmentä kertaa, valitettavasti häviten äänestykset.

Lapsilisiin tarvitaan indeksiin sitomisen lisäksi myös tasokorotus, joka nostaa ne takaisin tasolle, josta ne edellisen laman seurauksena leikattiin. Kysymys on arvovalinnasta ja investoinnista lapsiin. Suomella on siihen varaa. Onhan kahdella viimeisimmällä hallituksella ollut varaa jakaa miljardien veronkevennykset
hyvätuloisille, tehden tämän vieläpä velkarahalla.

Lapsi ei voi valita perhettään ja taustojaan. Tasa-arvoisessa yhteiskunnassa on meidän kaikkien yhdessä pidättävä huolta siitä, että yksikään lapsi ei jää turvaverkkojen ulkopuolelle. Kaikilla lapsilla on oikeus saada yhdenvertaiset mahdollisuudet pärjätä elämässään. Emme elä sääty-yhteiskunnassa, emmehän?

(julkaistu 25.2.2011 Keski-Uusimaan puheenvuoro -palstalla)

Jaa:

One Response to “Poistaisiko perheministeri köyhyyden?

  • Kyllä meitä viedään kovaa vauhtia sääty-yhteiskuntaa kohti.
    Miten uuden ministeriön perusteminen voisikaan poistaa lapsiperheitten ongelmat,kyllä sen voi tehdä nykyisilläkin ministeriöllä jos tahtoa löytyy.
    Kaikki esittämäsi asiat ovat niitä joita voisin hyvinkin kannattaa,kunhan niistä ei sitten kännetä takkia kun tulee päätösten aika.Ymmärrän hyvin että joskus ei saa omia asioitaan vietyä läpi mutta jos kiihkeesti on niitten puolesta niin kyllä äänestäjät sen huomaa ja nyt on muutoksen aika mutta vaaditaan rehellistä kannanottoa.Julkisuutta tarvittais kosolti lisää..

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *