Kokoomus haluaa siirtää huomion Helsinki Gardenista ja Uudenkaupungin autotehtaasta Uniperiin? Asia selvä, muistetaan myös Fortum ja Kemira.
Suomalaisessa talouspolitiikassahan on toistunut lukuisia kertoja sama kuvio. Kun valtion tai kuntien strategista omaisuutta siirretään yksityisiin käsiin, asialla ovat usein olleet kokoomuslaiset Excel-Niilot.
Kun päätösten seuraukset myöhemmin iskevät silmille miljarditappioina, kohonneina elinkustannuksina tai rapautuvina palveluina, poliittista vastuuta etsitään peilin sijaan oppositiopenkeiltä tai muiden puolueiden kriisiministereiltä.
Kemira GrowHow
Katsotaanpa historian kalleimpia oppitunteja. Vuonna 2007 silloinen kauppa- ja teollisuusministeri Jyri Häkämies (kok.) siunasi valtion lannoitetuotannon eli Kemira GrowHow’n myynnin norjalaiselle Yaralle. Valtio kuittasi potistaan parisataa miljoonaa euroa ja kehui kauppaa erilaisten synergiaetujen riemuvoitoksi.
Todellisuudessa Norjaan luovutettiin lähes sadan prosentin monopoli kotimaisilla lannoitemarkkinoilla ja kaupan kylkiäisenä Itä-Lapin Soklin kaivosvarannot. Suomen maanviljelijät saivat huomata monopolin tehon nopeasti lannoitteiden hintojen kohotessa. Ruoantuotannon ja huoltovarmuuden kannalta kriittinen palanen annettiin ulkomaisiin käsiin pilkkahinnalla, jonka rinnalla Soklin mineraaliaarteiden todellinen arvo saa myyntihinnan näyttämään käsittämättömältä.
Caruna-kaupat ja Uniper
Sama ideologinen sokeus toistui kuusi vuotta myöhemmin. Vuonna 2013 Jyrki Kataisen (kok.) hallitus ja elinkeinoministeri Jan Vapaavuori (kok.) päästivät käsistään Fortumin sähkönsiirtoverkot. Vapaavuori vakuutteli kaupan olevan turvallinen ja sääntelyn pitävän hinnat kurissa.
Kuinkas sitten kävikään? Kuvioon tuli Caruna, ja suomalaiset saivat todistaa historian massiivisimpia siirtohintojen korotuksia samalla, kun yhtiön voittoja kanavoitiin veroparatiiseihin aggressiivisella verosuunnittelulla.
Vielä synkemmäksi tarina muuttuu, kun katsotaan, mihin verkkokaupoista saadut miljardit päätyivät. Fortumin taseessa massiivinen käteiskassa loi poliittisen paineen sijoittaa rahat nopeasti uudelleen. Tämä johti Fortumin johdon ryntäämään Saksan kaasumarkkinoille ja ostamaan Uniperin.
Tämän siunasi myös Juha Sipilän (kesk) hallituksen valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok). Seurauksena oli myöhemmin Venäjän hyökkäyssodan Ukrainaan alettua kuuden miljardin euron katastrofi, jonka siivoajaksi ja syntipukiksi joutui lopulta seuraavan hallituksen ministeri Tytti Tuppurainen.
Terveysbisneksen pyöröovi ja tulonsiirtot
Sähköverkkojen ja lannoitteiden yksityistäminen on kuitenkin vain esinäytöstä sille, mitä suomalaiselle hyvinvointivaltion sydämelle, terveydenhuollolle, parhaillaan tehdään. Lobbaajat ovat vaikuttaneet poliittisiin päätöksiin ja lakeihin niin tehokkaasti, että julkisista varoista on tehty miljardiluokan tulonsiirtoja suuryrityksille. Erityisesti terveysalalla veronmaksajien euroja valuukin nyt kiihtyvää tahtia yksityisten jättien taskuihin kokoomusministeri Sanni Grahn-Laasosen hellimien yksityisten Kela-korvausten muodossa.
Ei ole mikään sattuma, että yksityiset terveysjätit ovat jatkuvasti palkanneet riveihinsä kokoomusvaikuttajia, entisiä ministereitä, valtiosihteereitä ja avustajia. Tämä kokoomuseliitin ja yksityisen terveysbisneksen välinen pyöröovi varmistaa sen, että viesti kulkee ja lait muovataan markkinaystävällisiksi. Se on se todellinen hillotolppa, minkä myös perussuomalaisten ministerit siunaavat.
Pahinta tässä kehityksessä on se, että nämä tulonsiirtot rikkaille sijoittajille ja suuryrityksille ovat luonteeltaan pysyviä. Jos ja kun julkinen terveydenhuolto ajetaan riittävän syvälle alas ja sen rakenteet tuhotaan, näistä yksityisistä sopimuksista ja markkinariippuvuudesta on äärimmäisen vaikeaa, ellei mahdotonta, päästä enää koskaan pois. Valta ja rahat on silloin luovutettu lopullisesti.
Hankintalain uudistus 2026
Kesäkuussa 2026 eduskunnan enemmistön hyväksymä hankintalain uudistus täydentää täydellisesti saman ideologisen jatkumon, jossa julkisia rakenteita murennetaan yksityisen bisneksen tieltä.
Petteri Orpon (kok.) hallitusohjelman mukaisesti ajettu lakimuutos on malliesimerkki siitä, miten markkinat raivataan väkisin auki yksityisille toimijoille. Tällä kertaa tuhoamalla kuntien ja hyvinvointialueiden omat inhouseyhtiöt, joiden aseman vaikeuttaminen pakkoyksityistää julkista palvelutuotantoa ja aiheuttaa kyberturvallisuuden vaarantamisen lisäksi myös veronmaksajille miljardilaskun.
Voitot yksityistetään ja tappiot sosialisoidaan
Kokoomuslaiselle talouspolitiikalle on tyypillistä luottaa siihen, että pörssiyhtiöt, konsultit ja vapaat markkinat tietävät aina parhaiten. Tämä politiikka toimii niin kauan, kun kaupoista nostetaan lyhytnäköiset pikavoitot, pidetään juhlapuheita ja loistetaan talousviisaina uutiskameroissa. Mutta kun sähkölasku nousee, lannoitteet kallistuvat, miljardit sulavat saksalaiseen fossiilikaasuun tai terveyspalveluihin ei enää pääse ilman yksityistä vakuutusta, vastuun kantajia ei kokoomuksen riveistä löydy. Silloin syy on aina jonkun muun.
Yhteisen omaisuuden ja palveluiden tehtävä ei ole toimia pelkkinä pelinappuloina tai kaverikapitalismin välineinä. Niiden tehtävä on turvata suomalaisten huoltovarmuus, infra ja arjen peruspalvelut. Tästä ideologisesta sokeudesta on maksettu jo aivan liian monta miljardiluokan oppituntia.
Kyse ei ole vahingosta, vaan järjestelmällisestä toimintatavasta. Siitä samasta, jota nykyään nähdään esimerkiksi Garden -areenaprojektissa. Toivottavasti juuri Gardenin kaltaiset tapaukset saisivat ihmiset vihdoin ymmärtämään, että tämä on kokoomuslainen tapa toimia. Julkista infraa ja päätöksentekoa pedataan yksityisen rahan ehdoilla, ja riskit jätetään yhteiskunnan kannettavaksi.