Vaikka markkinatilanne olisikin talouden taantuman vuoksi poikkeuksellisesti vuokralaisen eduksi, se ei valitettavasti näy kuitenkaan vanhojen vuokrasopimusten hinnoissa.
Siksi pelkkä markkinaehtoisuus ei riitä, vaan tarvitaan reilumpia, vuokralaisen asemaa vahvistavia sääntöjä.
Vuokralaiset ry:n toiminnanjohtaja Anne Viita vaati HS:n jutussa vuokranalennuksia tai ilmaisia asumiskuukausia tilanteessa, jossa vuokra-asuntojen markkinahinnat ovat laskeneet merkittävästi.
Viidan esiin nostama ajatus tarkemmasta vuokrasääntelystä suhteessa elinkustannusindeksiin on kannatettava ja tarpeellinen.
Sääntelyä voisi kehittää esimerkiksi niin, että vuokranantajan oikeutta korottaa vuokraa rajattaisiin tilanteisiin, joissa elinkustannusindeksi nousee sovitun rajan verran. Vastaavasti vuokran olisi lähtökohtaisesti laskettava, jos indeksi laskee.
On yksinkertaisesti väärin, jos vuokralaisen täytyy irtisanoa vuokrasopimuksensa saadakseen kohtuullisemman vuokran.
Nykytilanne, jossa saman asunnon voi saada uutena vuokralaisena halvemmalla kuin vanhana asukkaana, kohtelee pitkäaikaisia vuokralaisia epäoikeudenmukaisesti.
Ajatus siitä, että vuokralainen voisi “kilpailuttaa” kotinsa kuin minkä tahansa sohvakaupan, on irti arjesta. Koti ei ole kulutustavara.
Muutto aiheuttaa aina kustannuksia, vaivaa ja epävarmuutta, eikä se ole kaikille elämäntilanteen, työn, perheen tai terveyden vuoksi realistinen vaihtoehto.
Asuntopolitiikka on Suomessa valitettavasti oikeistohallituksen myötä käytännössä ajettu alas.
Yhdessä asumistukileikkausten ja sosiaaliturvan heikennysten kanssa, köyhien ja erityisesti yksinhuoltajaperheiden tilanne ajetaan entistä ahtaammalle.
Perheitä on ajettu pakolla muuttamaan pitkäaikaisista kodeistaan. Muutto on raskas ja kallis prosessi yhdelle vanhemmalle, varsinkin jos lapsia on useita, tavaraa paljon eikä varaa muuttoapuun.
Esimerkiksi Keravan kaupungin vuokra-asuntoyhtiö Nikkarinkruunu ei nostanut vuokria tänä vuonna, koska asukkaiden taloudellinen tilanne tunnistettiin haastavaksi mm. työttömyystilanteen ja hallituksen leikkauspolitiikan myötä.
Suomessa on yli 1,5 miljoonaa vuokralla asuvaa ihmistä, joiden aseman vahvistaminen pitäisi olla yhteiskunnassamme aivan keskeinen intressi.
Asumiskustannusten nousuun puuttuminen olisi tehokas keino vahvistaa ihmisten luottamusta huomiseen. Sitä tarvittaisiin nyt enemmän kuin ehkä koskaan.