Historian ja yhteiskuntaopin lehtori Juho Mäenpää vastasi (K-U 22.12) kirjoitukseeni, joka ilmestyi 20.12. Mäenpään mielestä kritisoin virheellisesti Juha Sipilän (kesk.) hallituksen talouspolitiikkaa.
Kirjoituksessani arvostelin, kuinka Suomen hallitus esitteli joulun alla ”yllätyksenä” velkojenmaksua, joka rahoitettiin muun muassa valtion tuottavaa omaisuutta myymällä. Kirjoitin, että valtio esimerkiksi myi 5 % Neste Oy:n osakkeista. Lisäksi kirjoitin, että Neste Oy on tuottanut merkittäviä osinkotuloja valtiolle.
Mäenpää ojentaa, että olisi pitänyt mainita, että valtio omistaa edelleen 44,7% Nesteestä. Ehkä olisi pitänyt todeta, että 5 % ei ole yhtä kuin koko omistuksen myynti, mutta oletin, että lukija ymmärtäisi sen.
Kirjoitin, että tuottavan omaisuuden myynti ei ole fiksua talouspolitiikkaa. Käytin esimerkkinä Fortumin sähköverkkojen myyntiä, jonka ministeri Pekka Haavisto (vihr.) aikoinaan valmisteli. Päätös Fortumin sähköverkkojen myynnistä Carunalle tehtiin Jyrki Kataisen (kok.) hallituksen talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa, jossa Paavo Arhinmäki (vas.) jätti ainoana ministerinä eriävän mielipiteen asiaan.
Mäenpään mielestä rinnastukseni Nesteen osakemyynnin ja Fortumin Caruna-kauppojen välillä on perusteeton. En toki rinnastanut siksi, että yhtiöt olisivat samanlaisia, vaan siksi, että molempia kauppoja yhdistää kummallinen ajatus, että valtion kannattaisi myydä pois yhteistä tuottavaa ja strategista omaisuuttamme.
Totesin, ettei Suomen talous kääntynyt nousuun hallituksen toteuttaman leikkauspolitiikan tai läpi runnottujen työmarkkinauudistusten ansiosta, vaan että nousukaudesta voimme kiittää kansainvälisiä taloussuhdanteita ja EKP:n valtioille pumppaamaa keskuspankkirahoitusta.
Mäenpää vaikuttaa kirjoituksessaan yllättyneen, että mainitsen edellä todetut taloudelliset tosiasiat. Itse talous- ja sosiaalihistoriasta valmistuneena valtiotieteiden maisterina en näe mitään yllättävää siinä, että tunnettuihin talouden kehityskulkuihin viitataan.
Bruttokansantuotteen nousu ja vientimarkkinoiden veto alkoivat jo ennen Sipilän hallituksen ajamaa kilpailukykysopimusta. Muualla Euroopassa luovuttiin talouskurista eli austerity-politiikasta, ja se edesauttoi myös Suomen vientiä.
Monet taloustieteilijät, kuten nobelisti Paul Krugman ja taloustieteen professori Matti Tuomala, olivat jo vuosia vaatineet aktiivista elvytyspolitiikkaa, jotta 2008 finanssimarkkinoilta alkanut talouskriisi saataisiin nujerrettua.
Euroopan keskuspankki käynnisti talouden elvytyksen jo 2012, jonka jälkeen EKP päätti joulukuussa 2015 tehostaa elvytystä ostamalla valtionvelkakirjoja EKP:n taseeseen. Se painoi korkoja alas ja vapautti rahaa talouteen.
Rahapolitiikalla on keskeinen rooli talouden ohjaamisessa. Tällä hetkellä kansainvälisesti keskustellaan siitä, että onko viime vuoden aikana alkanut keskuspankkien kiristyvä rahapolitiikka ruokkimassa negatiivisia kehityskulkuja.
Yleisesti tunnettua on, että talouskasvu riippuu tuottavuuden ja väestön kasvusta. Viime aikoina on tutkimuksessa kiinnitetty huomiota siihen, miten taloudellinen eriarvoisuus vaikuttaa kasvuun. Tulojen ja varallisuuden epätasa-arvo vähentää hyvinvointia, rapauttaa demokratiaa, haittaa talouden tehokuutta ja heikentää ahkeruuden merkitystä.
Tuloerojen kasvu voi tutkimusten mukaan lisätä kotitalouksien velkaantumista ja uusien finanssikriisien riskiä. Kotitalouksen velkaantumista voitaisiin ennaltaehkäistä esimerkiksi toteuttamalla riittävästi kohtuuhintaista asuntotuotantoa.
Pia Lohikoski
Kaupunginhallituksen vpj
Vasemmistoliiton puoluevaltuuston pj
Kerava