Vuonna 2015 valtaan astunut keskustan, perussuomalaisten ja kokoomuksen hallitus leikkasi koulutuksesta, pakotti palkansaajat polvilleen KIKY-sopimuksella ja kyykytti työttömiä aktiivimallilla.
Aktiivimalli ei aktivoi, vaan passivoi, eikä työehtojen polkeminen edistä todellisuudessa sellaista kilpailukykyä, josta Suomi pidemmän päälle hyötyisi. Siksi KIKY ja aktiivimalli pitää kumota.
Hallituspuolueet ovat hehkuttaneet työllisyysasteen nousua, vaikka todellisuudessa työllisyysaste ei kerro paljoakaan tämän päivän työelämästä.
Työllisyysaste mittaa nimittäin niiden ihmisten määrää, jotka ovat olleet viikossa vähintään tunnin töissä. Olennaisempaa olisi tutkia työn määrää ja millaisia työsuhteita on syntynyt. Yhden tunnin työllä ei kukaan pysty elämään.
Yli 60 prosenttia kahden viimeisen vuoden aikana syntyneistä uusista työpaikoista on osa-aikatyötä tai määräaikaista kokoaikatyötä. Ja mikä ikävintä, viimeisen vuoden aikana vakituista kokoaikatyötä tekevien määrä on pudonnut 17 tuhannella ihmisellä.
Työssäkäyvien köyhyys ei ole vielä Suomessa yhtä yleistä, kuin vaikkapa Yhdysvalloissa, mutta monet köyhyyden riskitekijät – kuten yhä enemmän yleistyvät osa-aikaiset työsuhteet ja nollatuntisopimukset – kasvattavat uhkakuvaa.
Pieniä palkkoja paikataan asumistuella, sovitelluilla päivärahoilla ja viimesijassa toimeentulotuella. On arvioitu, että sosiaaliset tulonsiirrot työssäkäyville olivat vuonna 2017 peräti 500 miljoona euroa.
Työntekijöillä pitää olla oikeus riittäviin työtunteihin ja palkkaan, jolla tulee toimeen. Tulevan eduskunnan on säädettävä laki, jonka mukaan työsuhteen osa-aikaisuudelle olisi oltava peruste.
Ammattiliitot JHL, SUPER ja TEHY ovat puhuneet vaalitavoitteissaan sukupuolten tasa-arvon edistämisestä ja myös selvittää mahdollisuutta säätää lailla samapalkkaohjelmasta esimerkiksi Islannin malliin. Kannatan ehdotusta.
Samapalkkaisuuden edistämiselle on kansalaisten vahva tuki. 80 prosenttia suomalaisista haluaa parantaa palkkatasa-arvoa. Tämä on ehdoton edellytys sille, että saamme jatkossa riittävästi motivoituneita ja osaavia ammattilaisia niin lasten kuin vanhustenkin kanssa tehtäviin tärkeisiin työtehtäviin.
Nyt on korkea aika palauttaa koulutuksen arvostus ja työelämän parantaminen tulevan eduskunnan agendalle, erilaisen sanelupolitiikan ja heikennysten sijaan. Nyt tarvitaan lisää kansanedustajia, jotka kannattavat työelämän reiluja pelisääntöjä.