Hallituksen sisäinen sekasorto syvenee. Kuinka kauan korttitalo pysyy pystyssä?
Sosiaali- ja terveysministeri Rydman tekee parhaansa horjuttaakseen pääministeri Orpon jakkaraa sahaamalla sitä hallituksen sisältä käsin puuhastelemalla milloin järjestöjen, milloin tutkimuksen rahoituksen kimpussa.
Ministeri leikkasi omavaltaisesti puolet sosiaalityön tutkimukseen varatusta rahoituksesta. Päätös on aiheuttanut kuohuntaa tutkijapiireissä ja herättänyt huolta, että siinä on käytetty ennalta määrättyjen kriteerien sijaan poliittista mielivaltaa.
Eduskunta oli jo budjetoinut rahat, ja virkamiehet esittivät kahdeksan miljoonan summan jakamista asiantuntija-arvioiden perusteella 18 hankkeelle. Rydman päätti kuitenkin leikkiä ylintä tiederaatia ja hylätä puolet hankkeista oman ideologisen mututuntumansa perusteella.
Erityisen irvokasta on se, että leikkaus kohdistuu nimenomaan sosiaalityön tutkimukseen, joka tuottaa kriittistä faktaa hallituksen omien sosiaaliturvan ja peruspalveluiden leikkausten inhimillisistä ja taloudellisista seurauksista. Kyse ei ole säästöistä, vaan ministeri Rydmanin tietoisesta pyrkimyksestä hiljentää kriittinen tutkimus.
Suomessa on totuttu siihen, että poliitikot pitävät näppinsä erossa tieteestä. Rydman osoittaa toiminnallaan avointa halveksuntaa perustuslakia, eduskunnan budjettivaltaa ja tiedemaailman asiantuntijuutta kohtaan. Vaikuttaa siltä, että ministeri luulee olevansa Orban tai Trump.
Tämä autoritaarinen sooloilu pakotti lopulta kokoomusministerit Anna-Kaisa Ikosen, Karoliina Partasen ja Mari-Leena Talvitien ottamaan kantaa. Heidän tänään julkaisemansa hätähuuto tieteen vapauden puolesta on sinänsä tärkeä ja oikein, mutta samalla äärimmäisen nolo todiste hallituksen sisäisestä tilasta.
Kokoomusministerien julkinen ulostulo, jossa muistutetaan sivistysvaltion arvoista, näyttää valitettavasti hurskastelulta ja gallupien takia kyhätyltä teatterilta. Kokoomus yrittää epätoivoisesti esiintyä hallituksen sisäisenä oppositiona, vaikka todellisuudessa kokoomus itse kantaa suurimpana puolueena päävastuun maan hallituksesta.
Tämä farssi paljastaa Orpon hallituksen syvän moraalisen konkurssin. Kun hallituspuolueet riitelevät julkisesti oikeusvaltioperiaatteista, on selvää, ettei kyseessä ole toimintakykyinen hallitus, vaan pelkkä valtapoliittinen korttitalo.