Ministeri Wille Rydman kutsui sote-järjestöjen työtä ”kalliiksi järjestörälssiksi”, johon hän aikoo puuttua ”täikammalla”. Tämä oli ministeriltä mustamaalaavaa puhetta omasta toimialastaan ja sillä työskentelevistä ammattilaisista.
Hallitus leikkaa sosiaali- ja terveysjärjestöjen rahoitusta yhteensä 140 miljoonaa euroa kolmen vuoden aikana. Tämä on 37 % leikkaus verrattuna aiempaan tasoon.
Kun sote-järjestötuet leikataan, katoavat ennaltaehkäisevä työ ja varhainen tuki, jonka seurauksena samat ihmiset päätyvät kalliimpaan erikoissairaanhoitoon, lastensuojeluun tai kriisipalveluihin.
Sote-järjestöissä tehdään sellaista työtä, jota julkinen sektori ei tekisi, koska se ei ole lakisääteistä. Järjestöt paikkaavat kuntien ja hyvinvointialueiden turvaverkon aukkoja tosiasiassa hyvin edullisesti.
Sote-järjestöt tukevat lapsia, perheitä, väkivallan uhreja, mielenterveystoipujia, päihdeongelmaisia, sairaita, vammaisia ja vanhuksia. Ne tarjoavat mm. chat-apua, vastaavat lasten ja nuorten puhelimeen, järjestävät valtavat määrät vertaisryhmiä ja matalan kynnyksen kohtaamispaikkoja.
Vapaaehtoistyökään ei ole ilmaista: se vaatii myös ammattilaisia organisoimaan ja tilat toiminnalle. Järjestöjen työn murentaminen vie valtavan panoksen yhteiskunnalta ja jättää heikoimmat ilman turvaverkkoa. Lapset maksavat tästä kovimman hinnan.
Tällä viikolla Rydman hehkutti päättäneensä 75000 € “palkkakaton” sote-järjestöjen johtoportaalle. Tämä on sinänsä OK, mutta ei siitä suurta säästöä synny, kun asia koskee STEA:n mukaan noin 200 henkilöä. Siis 2 % kentän ammattilaista, kun valtaosa järjestöistä ei maksa tällaisia palkkoja lainkaan.
Melko ironista, koska Rydmanin omat tulot ministerin palkkaluokassa olivat noin 176 000 € siis yli kaksinkertaiset hänen ehdottamaansa “kattoon” nähden ja ihan yhtä lailla hänenkin palkkansa maksetaan julkisista varoista.
Rydmanin suureen ääneen tekemä avaus onkin kyynistä poliittista teatteria, jolla muokataan mielikuvia järjestöistä ja ohjataan huomio pois järjestöjen elintärkeää toimintaa koskevista suurista leikkauksista ja niiden karuista seurauksista.
Kyse on todellisuudessa hallituksen kylmistä arvovalinnoista, joilla halutaan ajaa kansalaisyhteiskunta ja arvokasta työtä suurella sydämellä tekevät sote-järjestöt alas. Tämä on pysäytettävä, ennen kuin heikoimmassa asemassa olevien turvaverkko repeää peruuttamattomasti.