Ei ollut hallituksella kykyä kääntää viimeisessä kehysriihessään talouspolitiikkansa suuntaa. Eiköhän tämä ole jo nähty? Olisiko pääministerin aika pyytää hallituksensa eroa?
Hallitus ei perunut yhteisöveron alennusta, vaan jatkaa tuttua linjaansa ja tekee valtion veropohjaan lisää reikiä, vaikka heidän piti omien sanojensa mukaan paikata valtion taloutta. Yhteisöveron alentaminen maksaa julkiselle sektorille lähes miljardin euroa vuodessa.
Hallitus päätti siis jälleen laittaa suuryritysten edut lasten, nuorten ja tavallisten ihmisten arjen edelle. Suuryritysten vappumiljardi tulee valumaan pitkälti ulkomaisille osakkeenomistajille. Tämä on kestämätöntä talouspolitiikkaa.
Hallitus jatkaa hyvinvointivaltion murentamista leikkaamalla kehysriihen päätöksillä lisää terveyspalveluista, vanhuspalveluista ja ennaltaehkäisevää työtä tekeviltä sote-järjestöiltä.
Suurituloisten tukemista jatketaan laajentamalla niin sanottua valinnanvapausmallia eli jo aiemmin eriarvoistaviksi ja tehottomiksi todettuja yksityisten Kela-korvauksia, joiden käyttökokeilussa ei edes päästy tavoitteisiin.
Entä missä ovat kipeästi kaivatut tuntuvat lisäpanokset työttömyyden vähentämiseen ja koulutustason nostoon?
Sivistysvaliokunnan jäsenenä olen pöyristynyt hallituksen päätöksistä, jotka heikentävät taas koulutuksen rahoitusta. Kehysriihen leikkaukset osuvat peruskoulujen ja päiväkotien arkeen, kun kuntien rahoitusta leikataan jälleen.
Vaikka kehysriihessä esitettiin joitakin pieniä toimia rakennusalalle ja nuorten työllistymiseen, ne eivät vastaa Suomen talouden ja työllisyyden vakaviin ongelmiin. Pienet valonpilkahdukset eivät riitä, kun kokonaisuus on näin heikko. Nämä toimet ovat riittämättömiä elvyttämään taloutta tai poistamaan suurtyöttömyyttä.
Samaan aikaan hallitus näyttää iloitsevan turpeen kunnianpalautuksesta ja kompostitarkastajien lakkauttamisesta. Näilläkö oikeisto todella aikoo saada Suomen nousuun?