ammattiyhdistysliike

Viikolla kultiin uutisia Kreikasta, joiden mukaan maan talous alkaa elpyä. Kreikan hallitus ja Euroopan poliittinen- ja talouseliitti Brysselissä, Berliinissä ja Frankfurtissa kiirehtivät kertomaan, että näin se talouskuripolitiikka toimii.

Mutta onko asia niin kuin väitetään? Arvostettu taloustoimittaja Jan Hurri kirjoittaa, että tässä ollaan tekemässä niin Kreikan hallituksen kuin EU-eliitin suunnalta bluffia. Hurrin mukaan Kreikan talous on paljon kerrottua huonompi.

Talous on romutettu työttömyydellä ja leikkauksilla

Kaunistetulla raportoinnilla halutaan osoittaa, että eteläeurooppalaisten kovasti vihaamat vyönkiristystoimet ovat tuottaneet tulosta ja lisää toimia ei tarvita. Kreikan hallitus pyrkii saaman kansalaiset antamaan tukensa hallituspolitiikkkansa jatkolle. Berliini, Frankfurt ja Brysseli haluavat nekin iloita kriisitoimien väitetystä onnistumisesta, jotta EU:n talouskuripolitiikkaa vastustavien voimien kannatus vähenisi toukokuun vaaleissa.

Mustaa ollaan siis maalaamassa valkoiseksi. Eurooppaa johtavat puolueet ovat valmiita jälleen sumuttamaan kansalaisia peitelläkseen tuhoisan talouspolitiikkansa seurauksia. Eurokriisin ratkaisuun käytetty talouskuripolitiikka ei ole nostanut Eurooppaa lamasta. Sen sijaan talouskuri on sysännyt valtavan joukon ihmisiä työttömyyteen, jäädyttänyt ja leikannut palkkoja, hyökännyt ammattiyhdistysliikkeen oikeuksia vastaan sekä heikentänyt julkisia palveluita täällä meilläkin kuntatasolla.

Ostovoima on heikentynyt

Ihmisten ostovoima on talouskuripolitiikan vuoksi heikentynyt eri puolilla Eurooppaa. Valtioiden budjettien alijäämät ovat kasvaneet, eivätkä pienentyneet, kuten talouskurin ajajat väittivät.

Samaan aikaan on uutisoitu finanssilaitosten takovan taas huipputuloksia ja jakavan muhkeita osinkoja omistajilleen. Kyse on pankeista ja finassilaitoksista, jotka pelastettiin minun ja sinun verorahoillasi. Eliitti on siis pelastanut pankkeja ja lamauttanuttanut talouden. Se on ollut todella lyhytnäköistä talouspolitiikkaa.

Pysäytetään tuhoisa politiikka. Tarvitaan tolkkua talouteen. 

Muutos parempaan edellyttää EU:n tärkeimpien toimintalinjojen uudelleenmuotoilua tavalla, josta eurooppalaiset valtapuolueet eivät ole halunneet edes keskustella. Aloitetaan raha- ja pankkipolitiikasta.

Euroopan Keskuspankki (EKP) on vakauttanut pankkien aseman noin tuhannen miljardin euron lainoilla, mutta hallituksille lainaaminen on yhä kiellettyä. Ratkaisuksi kriisiin EU esittää pankkiunionia, pankkien keskinäistä vastuuta, mutta ei ota kantaa pankkipalveluiden uudelleen organisoimiseen. Mielestäni tämä ei riitä: talletuspankit tulisi eriyttää muista rahoitusalan instituutioista siten, että ne voivat keskittyä ydinosaamiseensa, rahan lainaamiseen yrityksille ja kotitalouksille.

Entä talouspolitiikan ongelmat?

Vuonna 2013 voimaan tulleiden budjettikurisopimuksen ja ’two pack’ -direktiivin myötä euroalueen maiden talouspolitiikat siirtyivät EU-komission tiukkaan ohjaukseen. Huolimatta siitä, että kansallisten parlamenttien talouspoliittista valtaa näin vahvasti rajoitettiin, Euroopan parlamentin valtaa ei ole vastaavasti lisätty.

Mielestäni unionin taloudenpitoa koskevat rajoitukset ovat niin ongelmallisia, että ne pitää haastaa. Tärkeimmiksi tavoitteiksi tulee asettaa täystyöllisyys, ekologinen kesävyys ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Meidän pitää taklata työttömyys ja lapsiperheköyhyys. Ilman näitä muutoksia unionin tulevaisuus on vaakalaudalla.

Verovaje on paikattava

Käsitystä verotuksen oikeudenmukaisuudesta horjuttavat erityisesti laaja-alainen veronkierto ja verovälttely ja siihen kietoutunut korruptio. Näin ei voi jatkua. Euroopan parlamentin vahvalla tuella EU-komissio onkin hyväksynyt joukon verouudistuksia rajat ylittävän verovalvonnan tehostamiseksi. Ne eivät riitä kumoamaan verokilpailun mukanaan tuomaa ongelmaa. Uudistukset eivät myöskään katkaise tuloerojen kasvua. Euroopassa pitää pysäyttää verokilpailu, vahvistaa verotuksen progressiivisuutta, sulkea veroparatiisit ja poistaa tasaverokannat. Se olisi tie solidaariseen Eurooppaan.

Mikä työllisyys- ja sosiaalipolitiikka?

Joka neljäs kansalainen elää nykyään köyhyydessä ja joka kahdeksas on työtön Euroopan unionin maissa. Paljon puhuttu nuorisotakuu on valitettavasti lähinnä vain korukieltä, kuten myös lupaus työelämän laadun parantamisesta. Kaikille luvataan enemmän koulutusta, mutta leikkausten myötä myös koulutus tosiasiallisesti vähenee.

On selvää, että meidän tulisi tehdä yhteenveto talouskuripolitiikan täydellisestä epäonnistumisesta ja kääntää suuntaa. Aloitetaan muutos toukokuun vaaleista.