julkiset palvelut

EU:n sisäisen korruption kooksi on mitattu noin 120 miljardia vuodessa. Luku on suuntaa-antava mutta hälyttävä. Korruptiomittausten mukaan korruptio ei ole viimeisten 10 vuoden aikana vähentynyt.

Nämä tiedot ilmenevät EU:n korruption vastaisesta raportista, joka julkaistiin helmikuussa 2014. Raportti on EU:n ensimmäinen ja sisältää suosituksia kaikille 28 jäsenmaalle. Rankimmat terveiset menivät Itä- ja Etelä-Euroopan suuntaan, missä korruptiosta on tullut todella hankalasti kitkettävä vitsaus.

Raportin mukaan Suomi on korruption torjunnan kärkimaita, mutta mallimaaksi ei Suomestakaan valitettavasti ole. Suomessa korruption ongelmat löytyvät keskinäiseen luottamukseen perustuvista ”hyvä veli” -verkostoista. Viranomaisten lahjontaa meillä sentään on todella vähän, ehkä vähiten maailmassa.

Kritiikin kärki osoittaa julkisiin hankintoihin

Se, miten julkisista hankinnoista päätetään, on kaukana siitä läpinäkyvyydestä, jota tehokas korruption torjunta edellyttäisi. Suurelta osin tämä ongelma on seurausta julkisten palvelujen yhtiöittämisestä siten, että julkiseen sektoriin sovellettava julkisuusvaade ei olekaan siirtynyt yhtiöitettyihin tuotantomuotoihin. Tämä demokraattisen kontrollin väheneminen on vakava ongelma, josta vasemmisto on varoittanut.

Toinen suuri ongelma koskee vaalien rahoitusta. Se, miten Suomi kykeni korjaamaan vaalirahoitusta koskevaa lainsäädäntöään vuoden 2007 vaalirahoituskriisin jälkeen, saa tunnustusta. Mutta ei valtiontalouden tarkastusvirasto silti kykene todentamaan sille jätettyjen ilmoitusten oikeellisuutta.

Suomesta puuttuvat myös julkinen väärinkäytösten ilmiantokanava, lobbaamisen rajat ja läpinäkyvyyden täsmentävä sääntely ja bulvaanien käytön lahjonnassa kriminalisoiva laki. Mutta kaikki on suhteellista. Eräissä EU-maissa, kuten Saksassa, ei ole vielä edes ratifioitu YK:n korruptionvastaista yleissopimusta.

Kehitys EU:ssa on ollut todella vaatimatonta

On hienoa, että EU on vihdoin ottanut roolin korruption vastaisen toiminnan ohjaamisessa. Mutta miksi ongelmaan tartutaan vasta nyt? 2000-luvulla kehitys EU:ssa on ollut niin ongelmallista ja että varhaisempi puuttuminen olisi ollut perusteltua. Korruption luonteen vuoksi tätä viivyttelyä on todella vaikea ymmärtää.

Korruptiollahan tarkoitetaan valta-aseman väärinkäyttöä omaksi tai porukan eduksi. Näin määriteltynä korruption käsite tulee lähelle politiikan käsitettä, päätöksentekoa yhteiseksi hyväksi. Miten omaksi hyväksi päättäminen erotetaan yhteiseksi hyväksi päättämisestä, on todella vaikeasti määriteltävissä oleva kysymys.

Korruptio, johon ei puututa, muuttuu helposti maan tavaksi, minkä jälkeen sen kitkeminen on todella kovan työn takana. Jos maan tavaksi on tullut vetää välistä, korruptiosta on tullut rakenteellinen osa päätöksentekojärjestelmäämme. Ikävä sanoa, mutta näin näyttäisi käyneen myös EU:ssa.

Suomessa näin ei kuitenkaan vielä ole

Vaikka myös meillä korruptiota esiintyy, kansalaiset antavat Suomen julkisille palveluille ja viranomaistoiminnalle varsin hyvän arvosanan. Mutta arvosana liike-elämälle, eduskunnalle ja puolueille on viimeisen 10 vuoden aikana olennaisesti heikentynyt.

Jotta Suomi voisi säilyttää paikkansa yhtenä vähiten korruptoituneena maana, Suomelle olisi laadittava erillinen korruptiontorjunnan ohjelma – samalla tavalla kuin meillä on jo nyt harmaan talouden torjuntaohjelma.

Sellainen ohjelma olisi laadittava myös EU:lle. Pelkät suositukset tuskin kaidalle tielle vielä ohjaavat.