Kokoomus tukee miljonäärejä velalla

”Vappusatasten aika on ohi”, kokoomuksen Ville Valkonen julisti eilen Hesarissa. Mielenkiintoinen nosto tämä satanen Valkoselta, jonka edustama puolue kokoomus kuitenkin haluaa yhä edelleen jaella veronalennuksina vapputonneja suurituloisimmille ja vappumiljoonia yhtiöille. Ja ne kokoomuksen miljonäärikavereille suunnatut veronalennukset rahoitetaan siis velalla. Kokoomus jatkuvasti väittää vähentävänsä velkaa pienituloisia kurittavalla leikkauspolitiikallaan, vaikka todistetusti nykyinen hallitus ottaa velkaa enemmän kuin … Lue lisää

Brysselin noottikriisi

Miksi EU-komissio aikoo antaa juuri Suomelle ”vakavan varoituksen” ja juuri nyt kun Suomessa käydään hallitusneuvotteluja? Onko tämä tilaustyönä annettu huomautus, jonka hallitusneuvotteluita varten lähettää Brysselistä komissaari Katainen? Tulee jotekin ihan mieleen Kekkosen aika ja NL:n antamat nootit, joilla oli tarkoitus vaikuttaa Suomen sisäpoltitiikkaan. Nyt on sitten Brysselin noottikriisi. Tällä hetkellä EU-maista reilulla puolella julkisen velan … Lue lisää

Asumiskulujen nousu voi syventää lamaa

Pienituloisilla jopa yli puolet nettotuloista menee asumiseen.

Kasvavat asumiskulut leikkaavat kotimaista kulutuskysyntää ja voivat johtaa laman syvenemiseen, sanoo Vuokralaiset VKL ry:n järjestö- ja koulutuspäällikkö Pia Lohikoski. Hän kehottaa Suomen hallitusta miettimään, kuinka ihmisten ostovoimasta pidettäisiin parempaa huolta.

Lohikosken mukaan tällä hetkellä asumiskuluihin menee pienituloisilla jopa yli puolet kuukaudessa käytettävissä olevista nettotuloista. Hän keskustelee päivittäin kymmenien vuokralaisten kanssa VKL:n neuvontapuhelimessa.

– Korkeat asumiskulut heikentävät ostovoimaa, jonka seurauksena on, että tavalliset kansalaiset eivät kohta kenties enää jaksa ylläpitää Suomen taloutta, joka on levännyt kotimarkkinoiden kulutuskysynnän varassa

– Lämmityslaskun ja kiinteistöveron nousun takia kallistuvan vuokran ja vastikkeen maksaminen alkaa käydä työttömille, eläkeläisille ja monille muillekin pieni- ja keskituloisille ylivoimaiseksi. Lisäksi ensi vuonna edessä ovat hallituksen leikkaukset lapsilisiin, eläkkeisiin, opintotukiin ja työttömyysturvaan, hän luettelee.

Kuka ottaa vastuun?

Ensi vuonna voimaan tuleva asumistuen uudistus tulee Lohikosken mielestä tarpeeseen, mutta hän kysyy, onko uudistus riittävä ja paikkaako se muita tulonmenetyksiä.

– Asumiskuluihin on alettava kiinnittää entistä enemmän huomiota päätöksenteossa, jotta päätökset eivät johtaisi kotitalouksia ahdinkoon tai pahimmillaan kasvaviin häätöihin ja asunnottomuuteen. Hallitus leikkaa kunnilta ja kunnat syyttävät hallitusta, mutta kuka ottaa vastuun asumisen kriisiytymisestä?

Lohikoski kertoo, että tavalliset ihmiset kamppailevat jatkuvasti nousevien asumiskustannusten kanssa etenkin pääkaupunkiseudulla.

– Valitettavasti asuminen näyttää olevan kriisiytymässä: monet ovat työttömyyden seurauksena pikavippikierteessä ja osa vuokravelkojen takia jopa vaarassa menettää asuntonsa.

– Asuminen on perusoikeus eikä sen puuttumista voida hyväksyä missään olosuhteissa. Mitä pitempään asunnottomuus jatkuu, sitä isompi ongelmavyyhti ihmisen elämään usein syntyy. Jokaisella on oikeus kotiin.

Valtakunnallista asunnottomien yötä vietetään 17.10. eri puolilla Suomea.
(julkaistu aiemmin Kansan uutisissa)

Uusi tie Euroopalle

Euroopan Ammatillinen Yhteisjärjestö (EAY) on ammattiliittoja edustava taho Euroopassa. Viime vuoden lopulla se julkaisi ehdotuksen koko EU:n kattavasta investointiohjelmasta. Esityksen nimenä on Uusi tie Euroopalle.

On hienoa, että EAY sanoo selkokielellä sen, mikä usein sanomatta jää: EU:n päästrategia, EU2020 strategia ei toimi.  Se jatkaa sillä samalla retorisella painotuksella kuin sen edeltäjä, vuonna 2000 hyväksytty EU2010-strategia.  Ilman päästrategian perusteiden tarkistamista ennuste on erittäin huono.

On aika nostaa kissa pöydälle

EU:n sisäiset jaot hyötyjiin ja menettäjiin ovat 2000-luvun myötä voimistuneet, erityisesti vuosien 2008 – 2009 talouslaman jälkeen. EU uhkaa jakautua saksalaista talouskuria kannattaviin hyötyjiin ja rakennemuutoksessaan nalkkiin jääneisiin reunavaltioihin etelässä ja idässä.
Se niukkuus- ja leikkauspolitiikka (austerity policies), jolla EU yrittää nyt selvitä laman aiheuttamista laskuista, on vain syventänyt tätä jakoa. Sen seurauksena julkisia palveluja on karsittu sekä palkkoja, eläkkeitä ja tulonsiirtoja leikattu.  Tämän suunnan EAY haluaa nyt kääntää vuoteen 2019 ulottuvalla investointiohjelmalla.

Investointeja olisi lisättävä parilla prosenttiyksiköllä vuosittain. Valtaosa investointien rahoituksesta tulisi matalakorkoisina ja pitkäaikaisina lainoina. Välittävänä tahona olisi Euroopan investointipankki, jonka toimialaan investointien tukeminen jo nyt kuuluu.

Mutta toki ongelmiakin jää

Mistä raha lopulta tulee, jää ehdotuksessa osittain auki. Viittaukset rikkaisiin maihin eivät välttämättä vielä toimenpiteisiin johda. Pari vuotta sitten keskustelun piirissä oli Uusi Marshall -suunnitelma, jolle rahoittajaa ei tiettävästi vieläkään ole löytynyt.

Yksi mahdollinen rahoittaja on Kiina. Mutta sen ylijäämät ovat kiinni USA:n julkisen sektorin velkakirjoissa. Toinen mahdollinen rahoittaja on Saksa. Mutta sen ylijäämät ovat suurelta osin kiinni USA:n yksityisen palvelusektorin yrityksissä.  Jäljelle jäävät siten lähinnä EU sisäiset ratkaisut.

Mitä ne voisivat olla?

EU:n oma budjetti on niin pieni – vain noin prosentti EU-maiden yhteenlasketun tuotannon arvosta – että sen puitteissa mitään aktiivista finanssipolitiikkaa ei voi harjoittaa.  Ja tätä suuremmasta budjetista on todella vaikea päättää.

Euroopan Keskuspankki taas mitoittaa toimintansa inflaation mukaan. Sille merkityksellistä on vain se, että inflaatio ei karkaa käsistä. Mitä muuten tapahtuu, ei EKP:ta kovin paljon kiinnosta. Eikä sen voimassaolevan johtosäännön mukaan pidäkään kiinnostaa.

Jotta EAY:n ehdottamat toimet, kuten progressiivinen verotus ja solidaarinen palkkapolitiikka, voisivat toteutua, myös eräitä perussopimuksia, joille EU2020 strategia perustuu, olisi avattava. Olisi itse asiassa palattava vuoteen 1992, jolloin nykyisestä talous- ja valuuttaunionista Maastrichtissa päätettiin.

Sitä EAY ei kuitenkaan esitä, ei ainakaan suoraan

Syynä siihen voi olla se, että myös EAY itse on ollut yksi valitun linjan takuumies, soraäänin tosin. Se on myös ollut hyväksymässä EU:n uutta työmarkkinamallia, joustoturvaa, jonka seurauksena joustot ovat aina numero yksi, ja turva tulee sitten talouskasvun kautta, jos ylipäänsä on tullakseen.

Suurin ongelma EAY:n ehdotuksessa koskee työmarkkinajärjestöjen vuoropuhelua, ns. sosiaalista dialogia. Mutta mitä sen varaan voi ihan aikuisen oikeasti laskea? Sen kokemuksen perusteella, jota Suomen EU-jäsenyyden ajalta on kertynyt, kyse on lähinnä teatterista.  Vuorosanoja lausutaan, siinä kaikki.

En usko, että sosiaalista dialogia tehostamalla jokin uusi tie eteemme avautuisi. Jos vastapuoli on vain fyysisesti läsnä, kuten se 1990-luvun lopulta lähtien on ollut, tuloksena olisi vain jotakin varjonyrkkeilyn kaltaista.  Työn laadun kohottaminen ei sosiaalidialogissa etene.

Mitä siis olisi tehtävä?

Uusi tie Euroopalle edellyttää, että EU2020-strategia avataan. Strategian sisään on kirjoitettava kestävälle kasvulle rakentuville työpaikoille perustuva täystyöllisyystavoite, johon myös Euroopan keskuspankin on sitouduttava. Täystyöllisyyden tuntumassa budjeteilla on taipumus tasapainottua, ja rahaa jäisi myös investointeihin.

Se olisi uusi tie Euroopalle.

Kuntatalous ei ole kotitalous

Poliittisissa keskusteluissa nostetaan usein esiin vertaus, jonka mukaan kuntatalous on kuin kotitalous. Väite ei pidä paikkaansa, ei taloustieteellisessä, eikä talouspoliittisessa mielessä.

Kuvaus kotitaloutensa tavoin kuntataloudesta huolta kantavasta poliitikosta on yksinkertaistuksena toki herttainen. Kuntatalous tai valtiontalous ei kuitenkaan toimi samoin kuin kotitalous. Julkisella vallalla on esimerkiksi verotusoikeus, toisin kuin kotitalouksilla. Kunnilla on myös sellaisia lakisääteisiä velvollisuuksia, joita kotitalouksilla ei ole.

Lue lisää