Työmatkojen tukeminen on välttämätöntä kaupunkiasumisen kallistuessa

Olen tehnyt tänään kirjallisen kysymyksen työmatkavähennysten ehdoista sekä kestävän työmatkaliikenteen edistämisestä. 

Työmatkavähennyksen saamisen ehtoja tulisi kohtuullistaa nykyisestä. Esimerkiksi Uudellamaalla Helsingin kehyskunnissa julkinen liikenne ei pääsääntöisesti pelaa poikittaissuunnassa. Töistä on ehdittävä hakemaan lapsi ennen päiväkodin sulkemisaikaa, mutta samalla olisi ehdittävä tekemään täysi työpäivä. 


Kahdeksan tunnin työpäivä ja siihen päälle jopa pari tuntia julkisilla per suunta työmatkaan, joka omalla autolla taittuu reilusti alle tunnissa. Se tarkoittaa yhä monille perheille, ettei auton käytölle ole tosiasiassa vaihtoehtoa, vaikka periaatteessa haluaisi mieluummin liikkua julkisilla.

Vaadinkin, että asuin- ja muiden elinkustannusten noustessa ihmisillä tulisi olla mahdollisuus työmatkavähennyksiin silloin, kun julkisen liikenteen käyttö ei ole ajallisesti realistinen vaihtoehto. 

Ongelma ei toki koske vain perheellisiä. Tällä hetkellä verohallinnon työmatkavähennykseen liittyvä ohjeistus katsoo, että julkinen liikenne on työmatkalle varteenotettava vaihtoehto, jos kävelyä kertyy enintään kolme kilometriä, odotusaikaa kertyy enintään kaksi tuntia ja eikä matka ala tai pääty puolenyön ja 05.00 välisenä aikana.

Nykyinen tulkinta on monien kehyskuntien tai maaseutumaisten kuntien työssäkäyvien osalta kohtuuton. Pääkaupunkiseudulla työmatkat ovat usein ajallisesti pitkiä, sillä moni on joutunut muuttamaan syrjempään asumisen kalleuden vuoksi. Tähän päälle on vielä vaatimus ottaa karenssin uhalla vastaan työ 80 kilometrin säteellä kotoa. On nähdäkseni välttämätöntä, että näitä vaatimuksia tarkastellaan uudestaan.

Hinnat nousevat ja pienituloisten kotitalouksien tilanne vaikeutuu entisestään. Onkin huolestuttavaa, että joillekin kotitalouksille työmatkoista kertyvät kulut saattavat olla jopa liikaa työstä saataviin tuloihin nähden. Tarvitsemme nopeita ratkaisuja, joiden avulla voimme helpottaa näiden kotitalouksien tilannetta.

Lisäksi tarvitsemme pitkän aikavälin näkemyksen siitä, miten kestävää työmatkaliikennettä voidaan edistää. Pitkällä aikavälillä Suomessa on tehtävä isoja panostuksia joukkoliikenteeseen, jotta matka-ajat saadaan kuriin. Tavoitteena tulee olla yhden suhde yhteen, kun verrataan työmatka-aikoja autolla ja julkisilla. 

Kestävän työmatkaliikenteen edistämiseksi tulisi esimerkiksi parantaa vuorotarjontaa, kehittää liityntäpysäköintiä sekä lisätä joukkoliikenteen vaihtopaikkoja ja raiteita koko maassa.

Joukkoliikenteestä tulee tehdä toimivaa ja edullista, jotta kotitalouksia voidaan kannustaa sen käyttöön myös suurten kaupunkien ulkopuolella. Kyseessä on erityisesti pienituloisia koskeva kysymys – liikkumisen ei tule olla vain hyvätuloisten oikeus.

Jaa:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *