Ulkomaisten työntekijöiden ihmisarvon polkeminen ei ole vahinko, vaan järjestelmällinen tapa hyödyntää halpatyövoimaa ja tehdä rahaa toisten hädällä.
Suomussalmen soilla marjoja poimivat nepalilaiset opiskelijat ovat tästä tuorein esimerkki. Pohjoisen luonnonromantiikan taustalla piilee globaaliin kapitalismiin kytkeytyvä riistoketju, jossa luonnonantimet muutetaan suuryritysten voitoiksi haavoittuvassa asemassa olevien kustannuksella.
Kuten Hesarin (30.8.) artikkeli kertoi, thaimaalaispoimijoiden viisumisotkujen jälkeen yritykset löysivät heti uuden porsaanreiän. Nämä nuoret keräävät nyt marjoja ilman mitään työntekijän oikeuksia tai varmuutta tuloista, koska heidän on pakko saada kasaan tuhansien eurojen lukukausimaksut suomalaiseen ammattikorkeakouluun.
Eikä kyse ole vain marjametsistä. Teollisuuden palkansaajien julkaisema tutkija Rolle Alhon tuore raportti ”Halpa työ, kallis hinta” paljastaa, että hyväksikäyttö on arkipäivää rakennustyömailla, telakoilla, ravintoloissa, siivousalalla ja hoivassa.
Ihmisille maksetaan liian vähän ja heitä pidetään kurissa pelolla. Jos valitat, menetät työpaikkasi ja oleskelulupasi. Kun urakat ketjutetaan ja kilpailutuksissa haetaan aina halvinta hintaa, joku maksaa erotuksen selkänahastaan.
Juuri nyt elämme erikoista aikaa. Suomessa on paljon työttömyyttä, mutta edessämme häämöttää työvoimapula. Syntyvyys on laskenut ja nuoret ikäluokat ovat liian pieniä pyörittämään maata, kun vanhemmat ikäluokat jäävät eläkkeelle. Suomi tarvitsee tulevaisuudessa työntekijöitä ulkomailta, jotta palvelumme ja taloutemme pysyvät pystyssä.
Nykyinen meno on kuitenkin myrkkyä tulevaisuudellemme. Miksi kukaan osaaja haluaisi tulla maahan, jossa hyväksikäytöstä on tehty kannattavaa bisnestä? Eikä tämä ole vain maahanmuuttajien ongelma. Jokainen alipalkattu työntekijä painaa alaspäin koko alan työehtoja ja polkee myös suomalaisten työntekijöiden asemaa sekä asettaa rehelliset yrittäjät epäreiluun kilpailuasemaan. Lisäksi harmaa talous on pois yhteisistä palveluistamme.
Suomessa pitää voida luottaa siihen, että sama työ tarkoittaa samoja oikeuksia. Alipalkkaus on kriminalisoitava, valvontaa on lisättävä ja oleskelulupajärjestelmä on irrotettava yksittäisen työnantajan talutusnuorasta. Työelämän pitää perustua reiluihin ehtoihin, ei pelkoon.