Kansalaisareenan tuore kysely paljastaa käsittämättömän todellisuuden: yli puolet järjestöistä kertoo työttömien joutuvan yhä salaamaan auttamishalunsa työvoimaviranomaisilta.
Monen työttömän arjessa vapaaehtoistyö on henkireikä, joka pitää kiinni yhteiskunnassa ja ehkäisee syrjäytymistä. Luulisi, että aktiivisuuteen kannustetaan, mutta ei, vaikka sillä on kiistatta positiivinen vaikutus sekä yksilölle että yhteiskunnalle.
Laki sallii yleishyödyllisen toiminnan, mutta käytännön tulkinnat ja ilmiantojen kyttääminen vaihtelevat mielivaltaisesti riippuen virkailijasta. Työttömät elävät jatkuvassa epävarmuudessa.
Hyväntekeväisyydestä on tehty viranomaisriski, ja järjestelmä ajaa työttömiä passiivisuuteen. Pelkkä aiheeton selvityspyyntö katkaisee elintärkeän toimeentulon viikoiksi, ja dokumenttien vaatiminen on rajussa kasvussa. Virkamieskoneisto on luonut työttömille pelon ilmapiirin.
Tässä tilanteessa katse kääntyy suoraan työministeri Matias Marttiseen (kok.), jonka passiivisuus herättää vakavia kysymyksiä. Ministeri tyytyy vetoamaan siihen, että laki on selvä ja lupaa ”keskustella asiasta syksyllä”.
Tämä ei riitä. Ongelma ja sen aiheuttama lamaannuttava pelko ovat olleet myös ministeri Marttisen tiedossa jo pitkään. Silti ministeriö on katsonut entuudestaan kiristyneitä tulkintoja läpi sormien.
Miksi työministeri ei ole puuttunut tilanteeseen tiukemmin jo aiemmin? Kyse on ihmisten toimeentulosta, jota käytetään pelotteena. Marttisen selitys siitä, että villit tulkinnat johtuvat palveluiden siirrosta kunnille, on vastuun pakoilua.
Ministeriön tehtävä on varmistaa yhdenmukainen laillisuusvalvonta, ei sysätä sitä alueiden huoleksi. Pelkkä myötätunnon osoittaminen ja keskustelufoorumien järjestäminen on vapaaehtoistoiminnan ja talkootyön pilkkaamista.
Epäkohta on korjattava välittömästi sitovilla valtakunnallisilla ohjeilla. Ei voi olla niin, että hallitus tekee kireitä ja sitovia tulkintoja vain sellaisista asioista, jotka koskevat työttömiä itseään, mutta ei viranomaisten virheellisten tulkintojen korjaamista.