Unohdetuille 1918 punakaartin tuusulalaisille tytöille, Ida Savolaiselle ja Naima Karille

Tänään seuraamme päivittäin uutisista egyptiläisten, tunisialaisten ja algerialaisten taistelua leivän ja kansanvallan puolesta. Samojen tavoitteiden puolesta Suomessa kansa nousi barrikadeille myös vuonna 1918.

Suomen työväen vallankumouksen alkamisen vuosipäivää 27.1.1918 ei kuitenkaan nimeltä kalentereissa mainita, vaan päivää vietetään vainojen uhrien ja holokaustin muistopäivänä, koska tuona samana päivänä vuonna 1945 Auschwitzin keskitysleiri vapautettiin.

1918 tapahtumien taustalla olivat räikeä epätasa-arvo yhteiskuntaluokkien välillä sekä kaupungeissa että maaseudulla, jotka lopulta kärjistyi avoimeksi luokkasodaksi. Kapinaa ruokkivat myös Suomen sosialistienemmistöisen eduskunnan hajottaminen kesällä 1917, Venäjän lokakuun vallankumous ja elintarvikepula.

Punaisten, vakaumuksensa puolesta kuolleiden muistolle ei valtiovalta Suomessa virallisesti liputa. Punainen kuolema näyttää valtion silmissä yhä edelleen olevan vähäpätöisempi kuin valkoinen tai sinivalkoinen kuolema. Ilmeisesti myös naisen kuolema taistelussa on arvottomampi kuin miehen kuolema, en ainakaan äkkiseltään ajatellen ole koskaan kuullut punakaartin naisten muistomerkeistä. Työläisäitipatsas sentään on olemassa.

Turun seudulla vaikuttanut Maarian naiskomppania oli 1918 punaisista naiskaarteista tunnetuin ja siitä löytyy eniten tietoa, mutta tyttöjä liittyi punakaarteihin muuallakin. Tiedetään, että sotilaina ja aseellisessa toiminnassa punaisia naisia oli noin 2000 sekä lisäksi muissa tehtävissä, sairaanhoitajina ja huoltajina tuntematon määrä. Vankileireillä oli keväällä 1918 yhteensä noin 74 000 punaista, joista 4300 oli naisia. Oli rangaistavaa olla punainen, mutta vielä paljon pahempaa oli olla aseistautunut punainen ja nainen.

Suurin osa punakaartien naisista oli vain 14–19-vuotiaita tyttöjä, jotka asiakirjojen mukaan luokiteltiin sotilaiksi, riippumatta siitä kantoiko nainen vangitsemishetkellä asetta tai ei. Kaikki vangitut housuasuiset naiset katsottiin muitta mutkitta kuuluviksi punakaartiin. Suuri osa näistä nuorista tytöistä teloitettiin toukokuussa 1918.

Keravalla ammutun sairaanhoitajan hautajaiset keväällä 1918.

Yhteensä punaisia naisia kuoli 882. 21-vuotias Ida Savolainen oli ensimmäinen luokkasodassa kuollut punainen nainen. Hän toimi sanitäärinä ja kuoli Keravan taistelussa 31.1. sitoessaan haavoittunutta punakaartilaista.

Punakaartin nuoret tytöt olivat taustaltaan yli kymmentuntisia työpäiviä paiskovia tehtaantyttöjä, piikoja ja palvelijoita, joiden unelmana oli luoda sosialismin ja ajan hengen mukaisen aatemaailman innoittamana uusi tasa-arvoinen Suomi.

Vaikka vuoden 1918 punaiset naissotilaat leimattiinkin valkoisten sodan voittajien puolelta yleisesti huonoiksi naisiksi, ryssän morsiamiksi, susinartuiksi ja vaikka miksi, he olivat kaikesta huolimatta edistyksellisiä nuoria naisia, jotka tarttuivat kohtaloonsa haluten rakentaa parempaa yhteiskuntaa, parempaa Suomea ja maailmaa.

Punaiset naissotilaat, nuoret tytöt hävisivät taistelunsa punaisten veljiensä ja tovereidensa rinnalla. Hekin maksoivat siitä kalliin hinnan soramonttujen reunoilla keväällä 1918. Tuusulalaisista, joihin keravalaisetkin tuolloin laskettiin, 219 vakaumuksensa puolesta menehtyneestä 8 oli varmuudella naisia. Heistä nuorin oli Karin punakaartilaissiskoksista nuorempi, tammikuussa 1918 vasta 14 vuotta täyttänyt Naima Kari.

Näille kaatuneille, teloitetuille ja unohdetuille nuorille tytöille haluan omistaa tämänvuotisen puheeni täällä punaisten muistomerkillä Tuusulassa.

***

Lopuksi luen Urjalasta syntyisin olevan, Tampereella asuvan 1977 syntyneen runoilija Jani Salmisen tekstin:

Eräänä alkukevään iltana 1918

Kiurut laulavat
maa pilkottaa harmaana lumisten töyräitten alta
Maa joka ei ole enää sama

Kuolemankomppanian aseet kohoavat
Yksi kerrallaan kaatuu nuoria miehiä,
naisia lumeen
joka sekoittuu vereen
maahan joka ei ole enää sama

Yöllä kerrotaan pakastaneen

Aamulla lapset löytävät ojista ruumiita
Huolimattomasti haudattuja

On alku jollekin
raskas alku
musta alku

Tämän maan
joka ei ole enää koskaan sama

(Puhe pidetty Keravan Vasemmistoliiton kunniakäynnillä Tuusulan hautausmaalle punaisten muistomerkille 27.1.2011)

Jaa:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.