Valehtelijoiden klubi

Britannian päämisteri Tony Blair ja Yhdysvaltain presidentti George W. Bush, valehtelijoiden kerho, perustelivat käynnistämänsä Irakin sodan tiedustelutiedoin, jotka eivät pitäneet paikkaansa. Tämän todistaa Britanniassa keskiviikkona julkaistu niin sanottu Chilcot-raportti, joka perkaa maan osallistumista Irakin sotaan ja pääministeri Tony Blairin osuutta päätöksissä.
Bushin ja Blairin sota keräsi miljoonia sodanvastustajia marssimaan ympäri maailmaa, ja itsekin näitä suurmielenosoituksia Helsinkiin silloin järjestäneenä voin kertoa, että me kyllä ennustimme öljysotien ja miehitysten johtavan lähi-idän entistä pahempiin kriiseihin. Blairin ja Bushin toimien hintaa maksetaan yhä muun muassa niiden seurauksena syntyneen ISIS:n terrorismina ja valtavina pakolaisvirtoina sekä lähi-idässä että Euroopassa. 
Irakin sotaa ennen, vuoden 2002 lopulla, silloinen pääministeri Paavo Lipponen (sd.) kävi Yhdysvalloissa tapaamassa muun muassa presidentti Bushia. Tapaamisessa puhuttiin mm. Irakin tilanteesta, Afganistanin sodasta, Naton laajenemisesta ja suomalaisten kranaatinheittimien kauppaamisesta yhdysvaltalaisille. Yhdysvallat kävi tuolloin sotaa Afganistanissa ja oli käynnistämässä uutta sotaa Irakiin. Tutkimuksen mukaan 71 prosenttia suomalaisista vastusti tuolloin asemyyntiä liittoumalle. Eduskunnassa oltiin asekaupan lisäksi huolissaan siitä, että Suomi antaa tuen Irakin sodalle. Kun pääministeriä syytettiin Suomen sitomisesta sodan osapuoleksi, kommentoi pääministeri Lipponen, että Suomen on mahdotonta olla asiassa puolueeton. 
Väittely Suomen linjasta jatkui kevään 2003 eduskuntavaaleissa ns. Irak-vuotona, jossa silloinen oppositiojohtaja Anneli Jäätteenmäki (kesk.) syytti Lipposta toimista Suomen liittämiseksi sotarintamaan. Myöhemmin samana vuonna Jäätteenmäki joutui eroamaan pääministerin paikalta, kun selvisi, että hän oli saanut salaisiksi luokiteltuja papereita presidentin neuvonantajalta. Sen sijaan aiemman pääministeri Lipposen Washingtonin vierailuilla tekemiin linjauksiin, joissa Irakin sodalle annettiin tuki ja aseita kaupattiin sotaa käyvälle suurvallalle, ei enää valitettavasti palattu. Nämä asiat olisi aiheellista perata Suomessakin uudelleen, etenkin, kun koko sota todistettavasti pohjautui väärille tiedoille, eikä rauhanomaiselle ratkaisulle annettu mahdollisuutta. Oli surullista, että Suomen ulkopolitiikkaa kammettiin rauhanneuvottelijasta sotaa käyvän suurvallan tukijaksi. 
Tänään Sipilän perusporvarihallitus ajaa Suomea sekä Naton kylkeen että liittoutumaan Britannian kanssa puolustusyhteistyöhön. Minä en halua, että tulevaisuudessa esimerkiksi oma poikani voisi tulla vastoin tahtoaan lähetetyksi sotimaan toiselle puolelle maailmaa osana jotain suurvaltajohtoista liittoumaa. Tässä hallituksen puolustuspoliittisessa touhussa ei ole mitään tolkkua, kun eduskunnaltakaan ei kysytä yhtään mitään, vaan sopimuksia valmistellaan salaa kulisseissa ja kansanedustajat kuulevat niistä median kautta. 
On kyllä pakko ihmetellä, että onko Sipilän ja kepun linja todellakin kompata sekä kokoomuksen Nato-haukkoja että persujen sotaintoista puolustusministeriä, vieläpä eduskunnan valiokuntakäsittelyt sivuuttaen. Tämä ei ole rehellistä eikä avointa politiikkaa maassa, jonka kansalaisten selvä enemmistö edelleenkin vastustaa Nato-jäsenyyttä. 

Missä tolkku? Missä demokratia?

Jaa:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.