Puhuin tänään Vasemmistoliiton puoluevaltuuston kokouksessa kaksi kertaa. Ensimmäisessä puheenvuorossani otin kantaa hallitusneuvottelijana ja puoluevaltuuston varapuheenjohtajana hallitusohjelmaan ja siihen, pitäisikö Vasemmistoliiton osallistua Jyrki Kataisen johtamaan hallitukseen.
Kiitin puheenvuorossani koko neuvotteluryhmäämme Säätytalolla hyvästä yhteistyöstä ja etenkin Arhinmäen Paavolle annoin valtavat kiitokset siitä, kuinka todella sitkeästi hän väänsi vielä viime metreillä monia parannuksia hallitusohjelmaan. Ilman Paavon sinnikkyyttä olisi hallitusohjelmaan jäänyt mukaan esimerkiksi koulutukseen kohdentuvia leikkauksia myös perusopetuksen osalta, eikä vanhuspalvelulakiin olisi kirjattu rahoja.
Vasemmiston sanoma vaaleissa oli: ”Toisenlainen politiikka on mahdollista”. Se oli yllättävän hyvin mahdollista myös Säätytalolla, jossa saimme väännettyä hallitusohjelmaan esimerkiksi työttömyysetuuksien, toimeentulotuen perusosan ja yleisen asumistuen korotukset sekä nuorisotakuun.
Huoli kuntatalouden kohtalosta
Puolueen vaalilehden kansiteksti julisti tänä keväänä: ”Vasemmisto sanoo ei leikkauksille”. Tässä asiassa emme valitettavasti onnistuneet niin hyvin, että olisimme saaneet hallitusohjelmasta pois kuntiin kohdistuvat leikkaukset.
Siksi ihmettelinkin puheessani, miten hallitukseen menon kynnyskysymyksissään julkisiin palveluihin parannuksia vaatinut Vasemmisto voisi olla mukana hallituksessa, joka laittaa kunnat palveluiden leikkausten tielle.
Vasemmisto kritisoi edellistä hallitusta, että kunnat laitettiin tekemään leikkaus- ja veronkorotustyö, kun hallitus oli keventänyt valtionverotusta ja samaan aikaan kuntien tehtäviä kasvatettiin. Vasemmisto ei voi mielestäni vaihtaa periaatteitaan tai vaatimuksiaan sen mukaan onko se hallituksessa vai oppositiossa.
Totesin puoluevaltuustolle, että jos olemme mukana hallituksessa tällä ohjelmalla, tulevat kuntatalouden leikkaukset kostautumaan meille ensi vuoden kuntavaaleissa ja pahaa pelkään, että tarjoamme päämme perussuomalaisille kultalautasella.
Eurooppa-politiikka
Vaalitenteissä Vasemmisto sanoi ei europolitiikalle, joka jakaa rahaa pankeille työntekijöiden pussista ja kyykyttää leikkauspolitiikalla tavallisia ihmisiä velkamaissa sekä pakottaa yksityistämään.
Mielestäni hallitusohjelman Eurooppa-politiikassa ei ole sitä kritiikkiä mitä me esitimme vaalikampanjassamme, ja vielä vaalien jälkeenkin Portugali-äänestyksessä. Missä on meidän ja vielä vaalien aikaan sosiaalidemokraattienkin vaatima sijoittajavastuu?
Hallitusohjelmassa hyväksytään valitettavasti myös EU:n pysyvä vakausmekanismi EVM. EVM:n hyväksyminen on mielestäni suuri linjanmuutos siihen, mitä Vasemmisto on ajanut eduskunnassa aiemmin ja vaaleja edeltäneissä keskusteluissa. EVM tarkoittaa käytännössä sitä, että tavalliset ihmiset laitetaan maksamaan pankkipelureiden laskut. Se tarkoittaa myös kriisimaiden kansallisvarallisuuden laajaa yksityistämistä, pankkien tukemista ja EU-komission valtaa kontrolloida jäsenmaidensa talous- ja budjettipolitiikkaa.
Mitä on Vasemmiston Eurooppa-politiikka, jos me allekirjoitamme oikeiston linjat omiksemme? Hallitusneuvotteluissa Vasemmistoliiton asiantuntijana mukana ollut professori Heikki Patomäki on todennut, että hallitusohjelmassa näkyy Vasemmiston ja demarien vaikutus, mutta sen perusvire on uusliberalisaatiota jatkava.
Hallituksen ohjelma pohjautuu siihen, että työttömyys laskee ja taloudella menee hyvin. Entä jos eurokriisi asiantuntijoiden ennustusten mukaisesti pahenee ja hajottaa koko korttitalon? Hallitusohjelman mukaan tällöin on oltava valmis suuriinkin leikkauksiin. Onko Vasemmisto edelleen silloin mukana hallituksessa? Mitä mieltä kannattajamme ja yli tuhat uutta jäsentämme ovat tästä?
Olen erittäin huolestunut siitä, mitä tarkoittaa tulevaisuuden kannalta se, että ainoa poliittinen vaihtoehto käytännössä hallitukselle on perussuomalaisten oppositio, jos Vasemmisto on mukana hallituksessa. Sen takia äänestin hallitusohjelmaa vastaan.
Kannanottoni puoluevaltuustossa ei missään nimessä ollut epäluottamuslause Paavo Arhinmäelle, vaan Jyrki Kataiselle. Sanoin puoluevaltuustossa ”ei” hallitusohjelmalle, jota olin itsekin ollut mukana neuvottelemassa ja joka oli kohtalainen, mutta mielestäni ohjelma ei ole riittävän hyvä Vasemmistoliitolle.
Enemmistö kannatti hallitukseen menoa
Itse äänestin edellä kertomieni syiden perusteella tänään hallitukseen menoa vastaan. Minun näkökulmani hävisi eduskuntaryhmän ja puoluevaltuuston yhteiskokouksen äänestyksessä. Vasemmistoliitto päätti mennä hallitukseen äänin 40 puolesta, 23 vastaan ja 3 tyhjää.
Itse olisin toivonut, että enemmistö olisi antanut tunnustuksensa hallitusneuvottelijoille, jotka tekivät erittäin hyvää työtä, mutta olisi todennut, että se ei tällä kertaa meidän voimasuhteillamme riittänyt tarpeeksi hyvään hallitusohjelmaan. Perusturvan parannus ja nuorisotakuu ovat loistojuttuja, mutta ne eivät poista hallitusohjelman leikkauksia tai sitoutumista Euroopan pysyvään vakausmekanismiin.
Tehtävänäni puoluevaltuuston varapuheenjohtajana oli pitää kokouksen päätössanat, joissa yritin tavoitella puolueessa vaalien aikaan ja niiden jälkeen vallinnutta voimakasta yhteishenkeä. Onnittelin puheessani lämpimästi kulttuuriministeriksi valittua Paavo Arhinmäkeä ja liikenneministeriksi valittua Merja Kyllöstä.
Esitin puheessani toivomuksen, että jatkossa avoimuus olisi aina Vasemmiston kynnyskysymys, niin hallitusneuvotteluissa kuin myös hallitustyöskentelyssä. Toivoin, että hallituspolitiikkaa tehdään suoraselkäisesti ja omaa linjaa kunnioittaen. Jos ja kun vastaan tulee tilanteita, joita emme voi kerta kaikkiaan hyväksyä, muistettaisiin, että hallituksesta voi myös lähteä pois.
Mielestäni meillä on hyvät ministerit, mutta hallitusohjelman takia olen huolestunut Vasemmistoliiton tulevaisuudesta. Toivon, että yhteys ruohonjuuritasolle säilyy ja toivottavasti myös vahvistuu, kansalaisyhteiskunnassa ja -liikkeissä on mielestäni Vasemmiston tulevaisuus.
Kiitos tästä valaisevasta ja asiallisesta kirjoituksesta. Allekirjoitan kaiken mitä sanoit. Olen yksi uusista jäsenistä ja puhun tietysti vain omasta puolestani, mutta usko on kovalla koetuksella näin heti alkumetreillä. Olen hyvin huolestunut Vasemmistoliiton tulevaisuudesta minäkin. Tarkoitukseni oli ryhtyä aktiiviseksi jäseneksi ja auttaa parhaan kykyni mukana missään voin, mutta nyt työmotivaatio on aika hukassa.
Äänestin vaaleissa vasemmistoliiton ehdokasta Pohjois-Pohjanmaalta ja hän myös vastusti hallitukseen osallistumista samoilla perusteluilla kuin sinä. Tilanne on vaikea, koska jos puolue olisi jäänyt oppositioon, hallitusohjelma saattaisi olla vielä huonompi ja oppositiosta käsin on vähän oikeita vaikutusmahdoliisuuksia.
Äänestäjäkunnan voi kuitenkin olla vaikea hyväksyä kuntien leikkauksia ja vakausmekanismin hyväksymistä, se tulee painamaan puoluetta pitkään.
En tiedä, mitä puoluetta äänestän seuraavaksi, mutta toivotan tämän järkevän linjan edustajille menestystä puolueessanne.
Eihän tässä kirjoituksessa ollut tuttuun vasemmistolaiseen tapaan mitään sisältöä tai ratkaisuehdoituksia. Kyllä, tavalliset kansalaiset ne poliitikot siellä demokraattisessa Kreikassa ovat valtaan äänestäneet ja siksi saakoot mitä tilaavat. Ja mitä yksityistämiseen tulee, niin hitto soikoon, jostainhan ne rahoittajien saatavat on revittävä kun poliitikot ovat nostaneet liikaa liksaa ja taseeseen on ilmestynyt miinusmerkkinen luku. Kannattaisi perehtyä markkinatalouden mekanismeihin tarkemmin. Ei pörssissä pelata mitään nollasummapeliä, vaan määritellään ostamiemme tuotteiden hinta alimmaksi mahdolliseksi. Totuushan on, että Suomen jättimäinen julkinen sektori ja siihen pumpattava veronmaksanien raha on vääristänyt kilpailun niin kieroksi, että jopa itse Breznevkin olisi ihmeissään kun kaupastakaan ei tahdo enää leipääkään saada ihmisten hintaan. Lopettakaa vasemmisto se haihattelu ja menkää mieluummin tsemppaamaan työttömiä tuonne kaduille. Paras turva työttömälle on muuten kilpailukykyiset työmarkkinat, sillä niissä on varaa valita, eikä voutikaan ota heti puolia palkasta pois. Suomen byrokraattinen koneisto ja on varmasti hyvin tärkeä olla siinä mittavassa laajuudessaan olemassa (uskonkohan itsekään tätä). No myönnetään, se oli sarkasmia.