Vasemmiston neuvottelijana säätytalolla

Ennen vaaleja me Vasemmiston eduskuntavaaliehdokkaat lupasimme toimia yhteiskunnallisen eriarvoistumisen pysäyttämiseksi. Lupasimme myös taistella sen puolesta, että politiikkaan saataisiin aikaan täyskäännös kohti tasa-arvoisempaa tulevaisuutta lapsille, vanhuksille, duunareille, työttömille ja opiskelijoille.

Suurimman osan mielessä varmasti vaalikamppailun aikana ja niiden jälkeen oli, että näitä tavoitteita tavoitellaan punavihreästä oppositiosta käsin, rakentaen vastarintaa demarit-kokkarit-persut-hallitukselle. Toisin kuitenkin tapahtui, kun vaalien suurin voittaja perussuomalaiset yllättäen jättäytyikin oppositioon ja Vasemmisto sekä Vihreät saivat kutsun hallitusneuvotteluihin.

Sisällä tuulisessa talossa, silti takki ei käänny

Olen mukana säätytalolla hallitusneuvotteluissa, Vasemmiston yleisneuvottelijana. Se tarkoittaa sitä, että minulla ei ole mitään omaa nimettyä tietyn aihealueen työryhmää, jossa neuvottelisin päivittäin. Minut voidaan siis lähettää mihin tahansa työryhmään neuvottelijaksi, jos tarvetta on.

Käytännössä olen tähän saakka säätytalolla osallistunut vaikuttamalla oman puolueeni ryhmäkokouksissa ja tehden useampiin työn alla oleviin papereihin taustatyötä toisille neuvottelijoillemme, jotka istuvat työryhmissä vääntämässä hallitusohjelmatekstejä muiden puolueiden kanssa.

Vaikka hallitusneuvotteluiden kulkua tai papereita ei saa kommentoida julkisesti, uskallan kuitenkin kertoa muutakin, kuin että kasvisruoka talossa on ollut ihan hyvää. Tuskin on sopimatonta kertoa minkä aiheiden parissa on henkilökohtaisesti työskennellyt säätytalolla, kunhan ei kommentoi neuvottelutilannetta tai toisten puolueiden sanomisia.

Itse olen kommentoinut ja tiivistänyt puolueen vaaliohjelman ja poliittisen tavoiteohjelman pohjalta Vasemmiston tavoitteita mm. koulutuspolitiikkaan, asuntopolitiikkaan ja ympäristöpolitiikkaan sekä lisäksi kommentoinut joitain sosiaalipolitiikan ja työelämän aihealueita neuvottelijoillemme. Tietysti olen ottanut kantaa Vasemmiston talouslinjauksiin omassa puolueryhmässämme yhdessä muiden neuvottelijoidemme kanssa.

Kiitoksia ja kritiikkiä säätytalon ulkopuolelta

Osa Vasemmiston kannattajista on antanut palautetta, että Vasemmiston ei pitäisi osallistua kokoomusvetoiseen hallitukseen, vaan jäädä suosiolla oppositioon. Ymmärrän varsin hyvin pelon periaatteiden myymisestä ja itse allekirjoitan aivan perustellun kritiikin Lipposen Sateenkaarihallitusten politiikkaa kohtaan. Ymmärrän myös esitetyn huolen siitä, kääntyykö Vasemmiston kanta esimerkiksi Portugali-paketin suhteen, mutta ei käänny, sillä sitä vastustamassahan eduskuntaryhmämme on juuri parasta aikaa eduskunnassa.

Tietenkään Vasemmisto ei voi olla kokoomuksen sätkynukke eikä demareiden apupuolue. On siis toki myönnettävä, että en ole lähtökohtaisesti yhteishallituksesta kokoomuksen kanssa kovin innoissani, koska puolueidemme talousnäkemykset ovat perusteiltaan niin kaukana toisistaan. Kuitenkin näen, että mikäli hallituksessa olisivat demarit, vihreät ja vasemmisto, olisi mahdollista, että punavihreiden löytäessä yhteisen sävelen voitaisiin kokoomuksen painoarvoa hallituksessa rajata ja hallituspolitiikkaan saada aikaan kaivattu suunnanmuutos.

Mielestäni neuvotteleminen kannattaa aina, silloin voi saada ainakin osan tavoitteistaan läpi, vaikkei lopullinen tulos aina niin hyvä olisikaan, että sitä haluaisi allekirjoittaa. Näin neuvottelut menivät ainakin taannoin Keravalla valtuustosopimuksen osalta. Vasemmisto vaikutti silloin ohjelman sisältöön neuvottelemalla mukana loppuun saakka, mutta parin kynnyskysymyksen takia lopulta emme sopimusta allekirjoittaneet. Kuitenkin teimme parhaamme, emmekä suoraan etukäteen perussuomalaisten tavoin sanoneet, että emme edes yritä vaikuttaa lopputulokseen, koska kukaan ei etukäteen voi tietää millaiseksi ohjelma muodostuu.

Mitään ei saavuta, jos ei tosissaan yritä. Vasemmistolla on eriomaiset tavoitteet ja mielestäni niitä on yritettävä ajaa kaikin keinoin. Ei toki hinnalla millä hyvänsä, vaan omat periaatteet säilyttäen. Mielestäni myös oppositiossa voi vaikuttaa, etenkin kansalaisliikkeiden tuella, mutta kun meille on tarjottu mahdollisuus ajaa tavoitteemme mukaan Suomen hallitusohjelmaan, toki sitä tosissamme yritämme ja täysillä tavoitteidemme puolesta väännämme.

Lopputuloksen ratkaisee puoluevaltuusto

Kuten Vasemmiston puheenjohtaja Paavo Arhinmäki on sanonut, tilanne on nyt uusi ja erikoinen Suomen historiassa – kaksi suurinta puoluetta kun eivät voi tällä kertaa vain sanella muille hallitusohjelmaa, vaan kaikkia on pakko kuunnella, jos hallitus meinataan saada kasaan. Näin ollen se tarkoittaa, että myös meidän reunaehtomme ovat olleet tiedossa silloin, kun Katainen kutsui meidät mukaan hallitusneuvotteluihin.

Onneksi valtaosa Vasemmiston kannattajista luottaa, että Paavo Arhinmäki ja koko neuvottelutiimi ajaa aidosti vasemmistolaista linjaa, jonka on turvannut jo ennen eduskuntavaaleja kokoontunut puoluevaltuusto päättämällä hallitukseen osallistumiselle selkeät kynnyskysymykset: http://www.vasemmistoliitto.fi/ajankohtaista/tiedotteet/1621.html

Toivoisin siis malttia myös epäilijöiltä. Kukaan ei vielä tiedä lopullisesti sen paremmin säätytalon sisä- kuin ulkopuolellakaan millainen hallitusohjelmasta tulee ja keitä hallituksessa on mukana. Aika näyttää, ratkeavatko kysymykset tällä viikolla, vai miten kauan tässä vielä kestää.

Lopullisen kannan hallitusratkaisuun Vasemmiston osalta sanoo eduskuntaryhmän ja puoluevaltuuston yhteiskokous. Ainakin itse näen asian niin, että puoluevaltuusto voi hyväksyä vain sellaisen hallitusratkaisun, jossa sen linjaamat kynnyskysymykset toteutuvat.

Ja lopuksi kiitos palautteesta!

On upeaa, että Vasemmiston jäsenet ja kannattajat ovat aktiivisia ottamaan kantaa puolesta ja vastaan. Emme me säätytalolla päiväkausia notkuvat neuvottelijat sentään mediapimennossa elä, emme varsinkaan sosiaalisen median pimennossa. Teidän ajatuksianne kyllä kuullaan herkällä korvalla, vaikka emme neuvotteluja ulospäin saakaan yhteisestä sopimuksesta vielä kommentoida.

Jaa:

One Response to “Vasemmiston neuvottelijana säätytalolla

  • Vastaapa itsellesi kahteen kysymykseen:
    Onko vasemmiston uskottavuus säilynyt vai heikentynyt niiden ihmisten piirissä, jotka ovat äänestäneet tai voisivat (esim. perussuomalaisten kannattajista) äänestää joskus Vasemmistoa?
    Onko Suomessa seuraavien eduskuntavaalien jälkeen vielä merkittävää antikapitalistista parlamenttiedustusta, jos Vasemmisto osallistuu Kokoomuksen-SDP:n porvarihallitukseen?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *