Tällä viikolla uutisoitiin keravalaisen Jannen tapauksesta, jossa musiikkiharrastus aiheutti kafkamaisen byrokratiakierteen.
Viranomaiset epäilivät, ettei Janne kykene ottamaan vastaan kokoaikaista työtä, ja lopulta tulkitsivat musiikkiharrastuksen yllättäen sivutoimiseksi yrittäjyydeksi.
Julkisuudessakin olleet tapaukset osoittavat, että pelkkä mahdollisuus ansaita tuloa taiteellisesta toiminnasta voidaan yllättäen tulkita päätoimiseksi yrittäjyydeksi, vaikka henkilö ei tosiasiassa elä toiminnalla eikä se estä kokoaikatyön vastaanottamista.
Työttömänkin on saatava myös harrastaa ja taiteentekijän puolestaan on saatava ylläpitää hankkimaansa ammattitaitoa ilman, että uhataan työttömyysturvan takaisinperinnällä.
Tällaisten tapausten tulkinnallisuus on kestämätöntä eikä huomioi millään tasolla taide- ja kulttuurialan työn erityispiirteitä. Taidealalla näkyvyys, työnäytteiden tekeminen, julkaiseminen ja ammattitaidon ylläpito ovat usein työnhaun perusedellytys, eivät osoitus yrittäjyydestä.
Tein asiasta kirjallisen kysymyksen alkuvuodesta. Ministeri vakuutti vastauksessaan, että ohjeistus on tällä hetkellä riittävää. Julkisuudessa olleet tapaukset eivät tue ministerin vakuuttelua.
Heittelehtivät tulkinnat on estettävä. Se, että toiminnalla on jokin teoreettinen tulon mahdollisuus, ei vielä tarkoita, että henkilö työllistyy sillä päätoimisesti tai olisi pois työmarkkinoiden käytöstä.
Työvoimaviranomaisten on saatava riittävä tuki ja koulutus myös luovan alan erityispiirteistä, jotta he osaavat tehdä tulkintoja oikein, ilman, että on arpapeliä ymmärretäänkö mikä on työnhakua ja mikä yrittäjyyttä.
Huolta herättää myös epäselvyys takaisinperintätilanteissa. Julkisuudessa on esitetty tietoja siitä, että osa takaisinperinnöistä liittyy viranomaistahon virheisiin.
Työttömän oikeusturvan kannalta on olennaista selvittää, kuinka yleisiä tällaiset tulkintatilanteet ovat ja onko kyse yksittäisistä tapauksista vai järjestelmätason ongelmasta.
Työttömän ei pitäisi kantaa kohtuuttomia taloudellisia riskejä tilanteissa, joissa lainsäädäntö on tulkinnanvaraista tai viranomaisen ohjeistus osoittautuukin jälkikäteen virheelliseksi.