Politiikan toimittaja Timo Haapalan luonnehdinta Vasemmistoliitosta ”talouden hunaja-ansana” kuulostaa sovinistiselta.
Termi ”hunaja-ansa” viittaa historialliseen vakoilukeinoon, jossa naispuoliset agentit toimivat houkutuslintuina ja viettelevät miehiä seksillä.
Haapala on ruotinut sitä, kuinka ensin Li Anderssonin ja myöhemmin Minja Koskelan johdolla puolue on tehnyt talouskurin vastustamisesta brändin, joka erottuu selvästi muista oppositiopuolueista.
Haapala henkilöi Vasemmistoliiton linjaa tunkkaisesti vihjaamalla, että Vasemmistoliiton kasvanut gallupsuosio perustuisi asiapolitiikan sijaan pinnalliseen houkutteluun.
Ilmeisesti Haapalaa kismittää, että Vasemmistoliitto kasvattaa suosiota kieltäytymällä hyvinvointivaltiota nakertavasta leikkauspolitiikasta ja Orpo-Purran hallituksen vaihtoehdottomasta talouskurista.
Haapalan ”hunaja” onkin todellisuudessa vastaus ihmisten haluun säilyttää hyvinvointivaltio. Enemmistö suomalaisista suosii tutkitusti mieluummin veronkorotuksia kuin lisäleikkauksia.
Vaikka Haapala maalaa kuvan epärehellisestä ansasta, Vasemmistoliiton linja nojaa realismiin, jossa menot rahoitetaan verotuksella – teemalla, joka on kaukana makeasta hunajasta.
”Hunaja-ansaksi” leimattu politiikka on vastuullista talous- ja sosiaalipolitiikkaa, joka mieluummin kiristää hyvätuloisten verotusta, kuin leikkaa enää köyhiltä tai romuttaa koulutusta ja sote-palveluita.
Hunajaa on siis ilmeisesti palveluiden ja sosiaaliturvan säilyttäminen, tasa-arvoinen työelämä sekä vastuullinen talous-ja sosiaalipolitiikka, jota tehdään ihmisten enemmistön ja ympäristön etua ajatellen, alistumatta kapitalismin logiikalle.