Mistä on kyse velkajarrussa, josta tänä viikonloppuna on puhuttu jälleen paljon?
Muut eduskuntapuolueet ovat sitoutuneet mittavia sopeutuksia edellyttävään velkajarruun, paitsi Vasemmistoliitto.
Koko velkajarrusopimus vaikuttaakin hieman teatterilta, jolla pyritään näyttämään vastuulliselta ilman talouspoliittisia perusteita.
Myös muiden puolueiden sisällä kyllä ymmärretään, että velkajarruun kirjattu 8-11 miljardin nettosopeutus on liian suuri ja tulisi aiheuttamaan merkittävää haittaa hyvinvointivaltiolle.
Tosiasia on, että julkisen velkasuhteen taittaminen edellyttäisi talouskasvua, kun taas velkajarrun edellyttämä kaavamainen sopeutus kääntyy todennäköisesti tavoitetta vastaan.
Heikon kasvun olosuhteissa toteutettu leikkauspolitiikka saattaa jopa kasvattaa velkasuhdetta, kuten tällä hallituskaudella on käynyt.
Orpon hallituksen noin 4 miljardin nettosopeutus on tehnyt merkittävää haittaa taloudelle ja ihmisille, joten kuinka käy, jos tuo summa tuplataan tai lähes triplataan?
Vasemmistoliitto jakaa huolen julkisen velkasuhteen kasvun vauhdista ja erityisesti julkisen talouden rapautuvasta tulopohjasta.
Kuitenkin muissa puolueissa on nähtävissä haluttomuutta puuttua edes hyvätuloisten verotukseen, miljonääriverosta puhumattakaan.
Jos 8-11 miljardin sopeutuksen yhdistää veronalennuspopulismiin, ei lopputuloksena voi olla muuta kuin hyvinvointivaltioon kohdistuvat leikkaukset.
Oikeistopuolueet sanovat, että leikkauksille ei ole vaihtoehtoa, koska rahaa ei ole. Rahaa kuitenkin on tällä hallituskaudella ollut miljardiluokan veronkevennyksiin suurituloisille ja suuryhtiöille.
Ja vaikka kuinka on leikattu, ei julkinen talous ole tasapainottunut. Päinvastoin, alijäämä senkun paisuu. Julkisen talouden tilanne on nyt paljon huonompi, kuin tämän oikeistohallituksen aloittaessa.
Julkinen talous ei tule tasapainoon saksien heiluttelulla. Suomen talous on pitkälti kotimarkkinoista riippuvainen ja kotimarkkinan lamaannuttaminen leikkauksilla on heikentänyt tietysti myös julkista taloutta.
Leikkauspolitiikka on syönyt suomalaisten ostovoimaa, ja sitä kautta heikentänyt kasvua ja työllisyyttä. Erityisesti arvonlisäveron korotukset söivät kotimaista ostovoimaa.
Julkisen talouden tasapainotus ei näytä olevan edes ensisijainen tavoite, vaan oikeistopuolueiden todellinen tavoite on pienentää julkisen talouden kokoa, leikata palveluja ja tulonsiirtoja sekä alentaa hyväosaisten verotusta.
Tämän takia Vasemmistoliitto ei lähtenyt mukaan velkajarrusopuun. Ylimitoitetut sopeutukset voivat päätyä heikentämään taloutta entuudestaan, jolloin jättisopeutuksista huolimatta velka-aste kasvaa yhä.
Ja samalla joutuisimme sanomaan lopulliset hyvästit hyvinvointivaltiolle. Eli lääkkeestä voikin tulla jopa pahempi kuin taudista.
Tällainen automaattinen sopeutus voi estää tarpeelliset investoinnit ja heikentää kasvun eväitä. Erityisen tärkeitä ovat panostukset koulutukseen, T&K-investointeihin, terveydenhuoltoon, työllisyyteen ja vihreään siirtymään.
Vasemmistoliitto näkee kyllä tarpeen sopeuttaa julkista taloutta. Se on kuitenkin tehtävä hallitusti niin, ettei päädytä aiheuttamaan tuhoa kansantaloudelle, julkiselle taloudelle ja yhteiskunnalle.
Vasemmistoliitto sopeuttaisikin taloutta ensisijaisesti korottamalla suurten omaisuuksien ja suurien tulojen veroja, verottamalla ympäristöhaittoja ja myös karsimalla yritystukia.
Ikääntyvällä maalla ei ole varaa laskevaan veroasteeseen, jos ja kun haluamme säilyttää hyvinvointivaltion, jossa lapset ja nuoret koulutetaan, apua tarvitsevista huolehditaan sekä vanhukset hoidetaan.