13 selkärankaista päivää Säätötalolla

Vasemmisto toimii yhteiskunnallisen eriarvoistumisen pysäyttämiseksi kaikin mahdollisin keinoin. Taistelimme 13 päivää Säätytalolla tosissamme hallituspolitiikan suunnanmuutoksen puolesta. Selkäranka ei taipunut eikä takki tuulisissakaan tilanteissa kääntynyt.

Vaadimme hallitusneuvotteluissa ja yhä niiden kariuduttuakin tasa-arvoisempaa tulevaisuutta ja politiikkaa, jota ei tehdä kumartamalla Euroeliitille ja EK:n vuorineuvoksille. Vasemmisto ei alistunut Kokoomuksen leikkauslistoille ja kuntatalouden kurjistamiselle, jotka olisivat pyllistäneet niin keskituloisille tavallisille lapsiperheille kuin erityisesti pienituloisille.

Vasemmiston tavoitteina hallitusneuvotteluissa oli tuloerojen tasaaminen, kuntien palveluiden turvaaminen ja verotulojen lisääminen progressiivisen verotuksen avulla. Lapsilisistä ja päivähoidosta ei todellakaan voida Vasemmiston mielestä leikata. Sen sijaan leikkausvaraa olisi ollut esimerkiksi joidenkin verotukien osalta ja armeijan menoautomaatin hillitsemisessä.

Vasemmistoliitto ja Sdp eivät ole enää mukana Kataisen sixpackiksi nimeämissä hallitusneuvotteluissa. Neuvottelut kariutuivat Kokoomuksen pöytään lyömiin leikkauslistoihin sekä erityisesti verotuskysymyksiin. Kokoomus vaati arvonlisäverotuksen korottamista ja tuloverotuksen kevennystä tai vähintään pysyttämistä ennallaan. Tämä tarkoitti, ettei suurituloisten verotusta kiristettäisi, eikä tehtäisi Vasemmiston kynnyskysymyksenä ollutta maksukykyyn perustuvaa oikeudenmukaista veroremonttia.

Ainoa keravalainen neuvottelija

Olin mukana hallitusneuvotteluissa Vasemmistoliiton puoluejohdon jäsenenä, ainoana edustajana hallitukseen menosta eduskuntaryhmän kanssa päättävästä puoluevaltuustosta. Olin sattumoisin näissä hallitusneuvotteluissa myös ainoa keravalainen poliitikko ylipäätään mistään puolueesta.

Roolini Säätytalolla oli yleisneuvottelija, jossa ominaisuudessa minulla oli mahdollisuus osallistua siellä, missä Vasemmiston edustajaa tarvittiin. Neuvotteluiden alkupäiväni menivät puolueen vaaliohjelman ja poliittisen tavoiteohjelman pohjalta Vasemmiston tavoitteita työryhmiin läpikäyden mm. koulutus-, asunto- ja liikennepolitiikkaan. Lisäksi Vasemmiston perhepoliittisen työryhmän puheenjohtajana kommentoin työn ja perheen yhteensovittamisen näkökulmasta sosiaalipolitiikan ja työelämän tavoitteitamme.

Lisäksi otin kantaa Vasemmiston talouslinjauksiin omassa puolueryhmässämme. Erityisesti tässä yhteydessä haluan kiittää Heikki Patomäen panosta neuvotteluryhmämme asiantuntijana, jossa hän nosti esiin eurokriisiin ja talouspolitiikkaan hyviä linjanvetoehdotuksia. Niistä lisää Patomäen blogissa.

Vääntöä elinkeino- ja koulutuspolitiikan pöydissä

Tuurasin yhden päivän ajan Anna Kontulaa elinkeinotyöryhmän neuvottelupöydässä, jossa aiheina tuolloin olivat muun muassa energia- ja aluepolitiikka sekä tutkimus-, kehitys- ja innovaatiopolitiikka. Vasemmisto ajoi neuvotteluissa hallitusohjelmaan mm. ilmastolakia sekä ydinvoiman lisärakentamiseen kielteistä kantaa. Lisäksi tavoittelimme mm. luomutuotannon suurempaa tukemista tehotuotannon sijaan, turkistarhauksen kieltämistä sekä GMO-kielteistä kirjausta. Liikennepolitiikan suhteen painopisteemme oli rataliikenteen tukemisessä sekä paremman kunnossapidon että uusien raideyhteyksien rakentamisen kannattamisessa.

Neuvottelujen loppuvaiheessa siirryin Minna Sirnön tilalle opetus- ja kulttuuriministeriön alan neuvottelijaksi, Minnan työkiireiden estettyä häntä enää jatkamasta mukana pitkiksi venyneissä neuvotteluissa. Kanssani OKM-ryhmässä olivat toisena neuvottelijanamme tuore kansanedustaja Eila Tiainen ja asintuntijanamme puolueen puheenjohtajan eduskunta-avustaja FT Minna Kelhä. OKM-neuvottelupöytä olikin minulle erityisen mieluisa paikka, koska olen paikallispolitiikassa kasvatus- ja opetuslautakunnan jäsen, työni liittyy koulutustoimintaan ja olin käytännössä koko neuvotteluiden ajan mukana erityisesti OKM-ryhmän taustapapereita ja ryhmän linjanvetoja työstämässä.

Vasemmiston koulutuspoliittisten linjausten kärjessä olivat koulutuksen maksuttomuus, maksimiryhmäkokojen kirjaaminen lakiin aina varhaiskasvatuksesta perusopetukseen, nuorisotakuu ja oppivelvollisuusiän nostaminen 18 vuoteen sekä opintotuen sitominen indeksiin tasokorotuksen jälkeen. Ajoimme myös 18-20-vuotiaiden toisen asteen opiskelijoiden opintotuen parantamista, opintotuen asumislisän ympärivuotistamista sekä opintotukeen huoltajuuskorotusta perheellisille opiskelijoille. Lisäksi koulutuspoliittisten linjaustemme kärjessä oli korkeakoulujen perusrahoituksen nostaminen ja sen takaaminen että jokaisessa maakunnassa on jatkossakin korkeakoulu tai korkeakouluja.

Lisäksi ajoimme ennaltaehkäisevän tuen resurssien painotusta mm. kulttuuri- ja  nuorisotyöhön sekä varhaisen puuttumisen ja syrjäytymisen ennaltaehkäisyn moniammatillista mallia, joka olisi ulottunut varhaiskasvatuksesta aina toiselle asteelle sisältäen lisäresursseja niin oppilaanohjaukseen kuin myös koulunkäyntiavustajien aseman ja oikeuksien vahvistamista lakiin. Tottakai koulutuspolitiikan neuvotteluissa keskusteltiin monista muistakin asioista, ja monia hyviä asiosta olikin jo mukana pohjapaperissa, mutta näiden osalta olin valmis taistelemaan loppuun asti, kunnes neuvottelut talouserimielisyyksien takia päättyivät.

Neuvottelujen tulos: jäätiin ulos

En ollut lähtökohtaisesti yhteishallituksesta kokoomuksen kanssa kovin innoissani, koska puolueidemme talousnäkemykset ovat niin kaukana toisistaan. Minulla on myös Keravan kaupunginvaltuutettuna kokemusta Kokoomuksesta suurimpana puolueena, joka jyrää kovaa uusliberalistista linjaansa niin valtuustossa kuin kaupunginhallituksessakin.

Mitään ei saavuta, jos ei tosissaan yritä. Toivoin, että jos hallituksessa olisivat demarit, vihreät ja vasemmisto, olisi ollut mahdollista löytää yhteinen punavihreä sävel, jolla olisi rajattu kokoomuksen valtaa hyvillä hallitusohjelmakirjauksilla. Monissa asioissa edistyimmekin hienosti, mutta talouspolitiikassa kokoomus ei ollut valmis joustamaan. Me yritimme ja seisoimme tavoitteidemme takana loppuun asti. Olen sitä mieltä, että oppositiossakin voi vaikuttaa yhteistyössä kansalaisliikkeiden kanssa, joten en ole sinänsä erityisen pettynyt siitä, että vähän liiankin uskomattomalta tuntunutta ”Kataisen sosialistihallitusta” ei lopulta syntynyt.

Paavo Arhinmäki ja koko Vasemmiston neuvottelutiimi ajoi neuvotteluissa aidosti vasemmistolaista linjaa. Kynnyskysymyksemme tietäen Katainen meidät kutsui säätämään Säätötalolle, mutta lopulta kuitenkin linjasta kiinni pitämisestä meitä myös rangaistiin potkaisemalla ulos neuvotteluista.

Olen tyytyväinen, että neuvottelut katsottiin ja linjamme piti. Mikäli hallitustunnustelija vaihtuu nyt Kataisen aseman selvästi heikennyttyä, ja palataan taas lähtöpisteeseen, ovat kynnyskysymyksemme, jotka Vasemmistoliiton puoluevaltuusto on päättänyt jo maaliskuussa, edelleen nämä samat:

http://www.vasemmistoliitto.fi/ajankohtaista/tiedotteet/1621.html

Jaa:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *