Luin HS:n (Teemu Muhonen) faktantarkastuksen suojaosista ja pääministeri Petteri Orpon väitteestä, että ”työnteko kannattaa aina”.
Toimittajalta unohtui kuitenkin jutusta, jossa hän sanoi, ettei pääministeri ollut kokonaan väärässä, kokonaisuuden kannalta kriittisen tärkeä palanen: toimeentulotuki.
Pelkkä työttömyysturvan ja palkan vertailu antaa vääristyneen kuvan. Kun asumistukia leikattiin, viimesijaisesta toimeentulotuesta tuli monelle esimerkiksi yksinhuoltajalle välttämätön puskuri.
Mutta kun senkin suojaosa poistui helmikuussa 2026, pienimuotoiselta työnteolta putosi pohja.
Laskelma huhtikuulle 2026:
Vantaalainen yksinhuoltajaäiti, kaksi lasta, kolmion vuokra 1 018 €/kk.
Hänelle tarjotaan 500 € (brutto) tarjoilijakeikkaa. Äiti tarttuu työhön, kävelee matkat ja syö omat eväät.
Mitä tilipäivänä jää käteen?
Palkka (brutto): 500 €
Lakisääteisten maksujen jälkeen netto: n. 455 €
Sitten iskevät leikkurit, koska suojaosat on poistettu:
Työmarkkinatuki: Laskee heti -250 € (300 € suojaosa poistui 1.4.2024).
Asumistuki: Laskee n. -170 € (300 € suojaosa poistui 1.4.2024) *EDIT. asumistuen tarkastusta ei tehdä heti paitsi pyynnöstä*
Toimeentulotuki: Koska perhe on korkean vuokran vuoksi tuen varassa, Kela leikkaa loputkin palkasta pois. Tuki laskee n. -35 € (150 € suojaosa poistui 1.2.2026).
LOPPUTULOS:
Työnteon taloudellinen hyöty: 0 euroa.
Äiti teki viikon keikkatyön kahvilassa, mutta perheen käytettävissä oleva raha on täsmälleen sama kuin kotona ollessa.
Toki jos äidille luvataan ensin tehtyään viikon sijaisuuden, että hän saa seuraavassa kuussa kahvilasta kokoaikatyön 2000 € kuukausipalkalla, hänen kannattaisi tämän lupauksen takia tehdä ensin viikon sijaisuus, mutta ilman lupausta tulevaisuuden kokoaikatyöstä tämä viikon keikkatyö ei kannata taloudellisesti.
Onko tämä suojaosien poisto todella sitä kaikkeen työntekoon ”kannustavaa” politiikkaa, josta pääministeri Petteri Orpo puhuu?